The Angel

The Angel

Ariel Vromen 2018 jännitys/draama

* * ½

Tosikertomus Ashraf Marwan -nimisestä Egyptin hallituksen virkamiehestä (Marwan Kenzari) ja samalla itsensä presidentti Nasser’in (Waleed Zuaiter) vävypojasta, joka pyrki 1970-luvun alussa tekemään lopulta kaikkensa estääkseen uutta Arabiliiton ja Israelin välistä sotaa puhkeamasta. Mutta Nasserin menehtyessä yllättäen sydänkohtaukseen seuraajansa Anwar Sadat (Sasson Gabai) tietää, ettei millään muulla keinoin kuin kostamalla ’Kuuden päivän sodan’ häpeän ja tappiot kykenisi hankkimaan kannuksiaan kansan silmissä… Kuivakkuuteenkin asti asiallinen ja seikkaperäinen katsaus Lähi-idän tavallistakin tulikuumempaan tilanteeseen jatkuvien terroritekojen ja kostoiskujen ikeessä 1970-73, huipentuen sitten kaikista yrityksistä huolimatta tuhansia uhreja molemminpuolin vaatineeseen Yom Kippurin sotaan. Päähepun yhtämittainen totaali-ilmeettömyys korostaa mielikuvaa entisestään, eikä ihmekään etteivät vaisut selityksensä motiiveilleen (”sota on kauhea asia”) tahdo hevillä israelilaistenkaan tiedustelupalveluun upota – vaikka saihan kyseinen ’Enkeli’-hahmo sentään sen yhden terrori-iskun ihan konkreettisesti estettyä Rooman lentokentällä… Toby Kebbell, Hannah Ware, Sapir Azulay, Maisa Abd Elhadi, Bern Collaco, Tsahi Halevi (Gaddafi), Ori Pfeffer.


Anon

Anon

Andrew Niccol 2018 scifi/rikos/toiminta/jännitys

* *

Tulevaisuuden maailmassa jokaisen ihmisen silmiin on asennettu käänteentekevä älysiru, minkä kautta viranomaisten on mahdollista aina halutessaan päästä seuraamaan tapahtumia tietyn henkilön näkökulmasta rikostutkimusten yhteydessä. Vaan sitten käynnistyy joukkomurhien sarja, joiden tekijä onnistunut mestariluokan hakkerointitaidoilla peittämään jälkensä käsitellyillä kuvatallenteilla yms. Erityisesti pääetsivä Sal Frieland’ia (Clive Owen) kiinnostaisi löytää kuulusteltavaksi kadulla sattumoisin vastaantullut nuori nainen (Amanda Seyfried), joka oli poikkeuksellisesti kyennyt säilyttämään anonymiteettinsä Frielandin rutiiniskannaukselta… Nykyajankohtaa toki sattuvasti peilaava, mutta kuivakkaaksi ja harmaasävyiseksi samankaltaisten kohtausten toisteluksi – ja vyörymällä tulvehtivien tekstiprinttien/vektorigrafiikoiden pakkosyötöksi – jämähtävä visio lähitulevaisuudesta. Ihmettelynaiheet seuraavat samoin toistaan: 1) sula mahdottomuus ettei tuolla sirulla olisi minkäänlaista on/off -vaihtoehtoa; 2) miksei Owen pysäyttänyt Seyfriedia samantien ensi kerran kohdatessaan; 3) poliisien huolella suunnittelemaan ykkösepäillyn kiinniottoon tähtäävään huijausoperaatioon osallistuu paikan päällä tasan kaksi miestä, toisen jäpittäessä vieläpä eri huoneistossa naama tietokoneen näytössä kiinni; 4) jonkinlainen ihan yksinkertainen jäljitin olisi kai ollut mahdollista fyysisesti kohdatessa sujauttaa esim. kohteen vaatteisiin, kun tullut jo moneen kertaan selväksi ettei videokuvaan ole välttämättä luottaminen etc? Kunnianhimoinen mutta pahasti viallinen keitos mm. samanhenkisen ”In Time” (2011) -leffansa tapaan tältä Niccolilta siis. Colm Feore, Sonya Walger, Mark O’Brien, Joe Pingue, Iddo Goldberg, Sebastian Pigott, Rachel Roberts.


Ant-Man And The Wasp

Ant-Man And The Wasp

Peyton Reed 2018 scifi/toiminta/komedia

* * ½

Tämä jatko-osa ei niinkään ”Ant-Man”ille (2015) kuin ”Captain America: Civil War”ille (2016) on ehkä koko Marvel (ja DC) -kaanonin harmittomin ja ”perhesuhteita rikkomattomin” tuotos ikisympaattisen pääparinsa (Paul Rudd, Evangeline Lilly) johdolla – mitä muurahaismiehen läheisten kohtaamisiin "reaalimaailmassa" kuin ampiaisneidon isäpapankin (Michael Douglas) edelleen tiiviisti tapahtumien ytimessä toimimiseen tulee. Ja ykkösmissionsakin koskee ties miten pieniksi partikkeleiksi hajonneen viimemainittujen äitimuorin (Michelle Pfeiffer) pelastamista mkro-universumin sfääreistä. Viihdyttävyydestä huolimatta asialla on tietenkin myös ainainen kääntöpuolensa: vihulaisten uhka ei ulotu hengenvaaran asteelle missään vaiheessa, ja ilman sitä tällaisista sarjakuva-toimintaräiskeistäkin putoaa pohja automaattisesti pois. Sen sijaan saman vuoden marraskuussa ihan oikeasti kuollut ”koko sotkun isä” 95-vuotias Stan Lee ehti tarjota eri projekteissa olemustaan ja ääntään aivan loppuun saakka, tämä mukaanlukien. Michael Peña, Walton Goggins, Laurence Fishburne, Hannah John Kamen, Bobby Cannavale, Judy Greer, T.I., David Dastmalchian, Abby Ryder Fortson, Randall Park.


Apostle

Apostle

Gareth Evans 2018 kauhu

* *

V.1905. Britannian rannikon erästä lähisaarta pitää hallussaan mielipuolinen kulttilahko, joka on kaikenlaisten lähes päivittäisten kammotusmenojensa lisäksi sortunut peräti kiristykseen: kaapatusta Jennifer-nimisestä nuoresta naisesta (Elen Rhys) vaaditaan mantereelle jääneiltä sukulaisilta muhkeiden lunnaiden maksua tai muuten tälle voi sanoa hyvästit. Velipoika Thomas (Dan Stevens) lähtee pelastusreissuun soluttautuen saarelle matkaavien vapaaehtoisten uusiojäsenten joukkoon, joita kaikesta huolimatta tuntuu riittävän… Lähes alusta loppuun pelkkiä inhottavuuksia liukuhihnalla silmille ryöpsäyttävä kulttilahkokauhu, toisaalta kyseiselle lajityypille varsin perinteiseen tapaan. Silti jätti lukuisia kysymysmerkkejä: 1) siis miksi ei oltu jo ajat sitten viranomaisten toimesta pantu hommaa seis? 2) Lahkon sääntöjä ja päämääriä avataan myös luvattoman heikosti, ja vaikka 3) sen noitavelhon (Sharon Morgan) perusteella yliluonnollisuuksiakin mukana pelissä niin niidenkin mahdollinen vaikutus jää hämärän peittoon… Vai juuri nekö olivat syynä siihen etteivät 4) ruumiinjäseniään ja litrankaan verta menettäneet vaivu edes shokkiin vaan päinvastoin jatkavat riehumistaan loputtomiin? Pääosa”sankari” Stevens puolestaan mulkoilee kulmiensa alta turhan ahkerasti sen sijaan että tekisi joskus ajoissa jotain hyödyllistä tai vähintään ymmärtäisi antaa itseään tyrkyttävälle - ja saaren suunnilleen ainoalle täysjärkiselle – johtajan (Michael Sheen) hemaisevalle tyttärelle (Lucy Boynton) mitä tämä haluaa… Mark Lewis Jones, Bill Milner, Kristine Froseth, Paul Higgins.


Avengers: Infinity War

Avengers: Infinity War

Anthony & Joe Russo 2018 scifi/seikkailu/toiminta

* * ½

Hirmusoturi Thanos (Josh Brolin) joukkioineen on erikoistunut eri planeettojen liikakansoitus-ongelman poistamiseen yksinkertaisesti tuhoamalla puolet niiden asukkaista. Galaksien ylivertaiseksi hallitsijaksi kohotakseen hän tarvitsee kuitenkin kaikkia kuutta ns. ’Iäisyys’-kristallia alkuräjähdyksen syntyhetkiltä, ja missionsa vakavuudesta osoituksena Thanos valtaa ensitöikseen itse Ukkosen Jumalan poikien Thor’in (Chris Hemsworth) ja Loki’n (Tom Hiddlestone) aluksen samalla peräti surmaten sekä viimemainitun että portinvartija Heimdall’inkin (Idris Elba) – ja vetäisten siinä sivussa myös Hirmuista Hulk’ia (Mark Ruffalo) pataan niin että tämä uhkaa jäädä vaivaiseksi tri Bruce Banner’iksi loppuiäkseen. Joten näyttää siltä että omalla porukalla eivät Avengersit kenties kykenekään uutta supervastusta pysäyttämään, mikä tarkoittaa avun hakemista mm. ’Galaksin Vartijoilta’ (Peter Quill = Chris Pratt, Gamora = Zoe Saldana, Rocket = Bradley Cooper, Drax = Dave Bautista, Mantis = Pom Klementieff, Groot = Vin Diesel)… No, olisihan tähän mahtunut vielä Batman & Teräsmies sekä Fantastic Four helposti… ”All in” -silmäkarkkiryske värikkäillä mutta odotetun liukuhihnamaisilla ja nähdynoloisilla action-kohtauksilla höystettynä, joiden yhteydessä unohdetaan välillä myös omituisesti käyttää ihan tehokkaiksikin osoittautuneita superkykyjä (esim. nuo Dr. Strange’n (Benedict Cumberbatch) ja apurinsa (Benedict Wong) teleporttaukset). Sankareidemme kiinnostavuus vaihtelee – ylitarjonnastakin johtuen? – aivan karmeiden (Spider Man = Tom Holland, kaikki ne alkuasukasheimolaiset) ja turhien (Vision = Paul Bettany, Nebula = Karen Gillan, Winter Soldier = Sebastian Stan, Eitri = Peter Dinklage, Falcon = Anthony Mackie, Saldanaa lukuunottamatta käytännössä jokainen ’galaksilainen') kautta vähän keskeisempiin hahmoihin, päähirmu Thanosin ollessa koko homman ehdoton kaikki kaikessa lopullisine ratkaisuineen… Robert Downey Jr., Chris Evans, Scarlett Johansson, Don Cheadle, Chadwick Boseman, Elizabeth Olsen, Gwyneth Paltrow, Benicio Del Toro, William Hurt.


© Goddard Textiles/TSG Entertainment/Twentieth Century Fox

Bad Times At The El Royale

Bad Times At The El Royale

Drew Goddard 2018 rikos/jännitys

* * *

V.1969. Kirjaimellisesti keskellä Kalifornian ja Nevadan rajaa sijaitseva syrjäinen ja muuten tyhjä El Royale -motelli ottaa sitten eräänä päivänä vastaan peräti neljä vierasta samalla kertaa: kauppamatkustajan (Jon Hamm), iäkkään papin (Jeff Bridges), mustan laulajattaren (Cynthia Erivo) sekä nuoren kireänoloisen naisen (Dakota Johnson). Kaikilla heillä on synkkiä salaisuuksia ja menneisyyden haamuja taakkanaan, eikä yksinäinen hotellipoikakaan (Lewis Pullman) tee poikkeusta... Keskimääräistä laadukkaampaa ”Tarantino”-kopiota todellisine yllätyskäänteineen ja periodikuvauksineen aikakautensa rock/soul-hittikappaleiden siivittämänä. Väkivallan osaltakaan ei luonnollisesti säästellä ja näyttelijätyö mitat täyttävää – mutta varsinaiseen mestariteokseen jää toki matkaa koko tuota kaikkia uskottavuuksien rajoja koettelevaa lähtötilannetta myöten (miten juuri nyt juuri tämä porukka). Myös roolihahmojen rakentelussa häiriötekijöitä, pahiten Pullmanin ja Erivon kohdalla: ensinmainittu logiikaltaan melko mahdoton, ja jälkimmäisestä pitänyt jälleen kerran tehdä koko muusta joukosta poiketen se yksi aidosti ”hyvä ihminen” vain koska musta (nainen). Mitä siihen salakuvattuun filmiin tulee, niin kolmesta vaihtoehdosta ainoa jonka imagoa saattaisi poliittisen eliitinkin mielestä olla tarpeen suojella jälkikäteen yhteiskuntarauhan nimissä olisi Martin Luther King. Chris Hemsworth, Cailee Spaeny, Nick Offerman, Xavier Dolan, Shea Wigham.


The Ballad Of Buster Scruggs

The Ballad Of Buster Scruggs

Ethan Coen, Joel Coen 2018 western

* * ½

Kuusi makaaberin hilpeää kertomusta Vanhasta Villistä Lännestä: 1) Laulava pyssysankari Buster Scruggs (Tim Blake Nelson), 2) Epäonninen pankkiryöstäjä (James Franco), 3) Kiertävä teatterimanageri (Liam Neeson) ja hänen vetonaulansa (Harry Melling), 4) Kullankaivaja (Tom Waits), 5) Vankkurikaravaani, konkaricowboyt (Bill Heck, Grainger Hines) ja nuori leidi (Zoe Kazan) sekä 6) Postivaunut (Jonjo O’Neill, Brendan Gleeson, Saul Rubinek, Tyne Daly, Chelcie Ross)… Coenin veljesten näköisistä tragikoomisista tarinoista episodit 1. ja 5. parhaita, 2. ok, 3. ok mutta yhden asian vitsiksi turhan pitkä, 4. tylsin ja 6. tarkoitusperiltään omituisin – joka tapaksessa antologia-elokuvalle epätyypillisen vaisua kliimaksia tarjoten. Kokonaisuus siis odotetun epätasainen mutta kaiken kaikkiaan mitenkuten mitat täyttävän viihdyttävä ja yllätyksellinen. Willie Watson, Stephen Root, Ralph Ineson, Jesse Luken, Jefferson Mays, Ethan Dubin, Clancy Brown, Sam Dillon.


Beirut

Beirut

Brad Anderson 2018 draama/jännitys

* * ½

V.1972 amerikkalaisdiplomaatti Mason Skiles (Jon Hamm) viettää levottomasta asuinympäristöstään huolimatta onnellisen seesteistä elämää kaikin eduin ja mukavuuksin Beirutissa, Libanonissa arabivaimonsa Nadia’n (Leila Bekhti) kera – kestiten mm. arvovieraita säännöllisin väliajoin hulppeassa työsuhdetalossaan. Lähipiiriinsä kuuluu myös palestiinalainen 13-vuotias ”ottopoika” Karim (Yoav Sadian), jonka kuitenkin Masonin CIA-ystävä Cal (Mark Pellegrino) paljastaa sitten eräänä päivänä olevan pahamaineisen terroristin (Ben Affan) varsin läheinen pikkuveli. Samaan aikaan joukko asemiehiä kuin asian vahvistukseksi hyökkää kesken juhlaillallisten, kaapaten Karimin mukaansa Nadian kokiessa ”sivullisen uhrin” kohtalon. Kymmenen vuoden päästä tuon entisen elämänsä jo täydelleen taakseenjättänyttä ja asianajajaksi USA:han siirtynyttä miestä tullaan maanittelemaan tiedustelupalvelun toimesta takaisin pääkallopaikalle, tosin hyvästä syystä: tällä kertaa se onkin nimittäin aikuisen mittoihin kasvanut Karim (Idir Chender) joka lähtenyt veljensä puolesta kidnappausten tielle, eikä suostu neuvottelemaan kuin Masonin kanssa ehdoista... Hyvälaatuinen mutta silti turhan rutiinimaiseksi ja yllätyksettömästi eteneväksi jäävä taas yksi Lähi-itä-trilleri – paitsi ettei sitten päättynytkään siihen jenkkien tukikohtaan ja 300 sotilaan hengen vaatineeseen itsemurhaiskuun kuten odotin. Ilmeisesti muutenkin täysin fiktiivisen tarinan valopilkkuja ”cliveowenmaisen” pätevä Hamm sekä kovasti ahkeroiva silmänilo (ja kielitaituri) Rosamund Pike, vaikken yleensä niin kovasti naisten rooleista agentteina/sotilaina/poliiseina riemastukaan. Dean Norris, Shea Whigham, Larry Pine, Alon Abutbul, Kate Fleetwood.


Bird Box

Bird Box

Susanne Bier 2018 scifi/kauhu/seikkailu

* *

Malorie (Sandra Bullock) saa viestin radiopuhelimeensa, että jonkin matkaa viereistä jokea matkatessa sen alajuoksulta löytyisi lähiseudun ainoa todellinen turvapaikka viimeisille eloonjääneille. Ennen lähtöä erämökkinsä suojasta nainen vannottaa kahdella esikouluikäisellä lapsellaan (Vivien Lyra Blair, Julian Edwards) näiden tottelevan ohjeitaan joka käänteessä mukisematta, ja ennen kaikkea pitämään silmänsä liinalla suojattuna vaikka mitä tapahtuisi – ainoastaan tällä keinoin olivat nimittäin ne harvat viiden vuoden takaisesta globaalista ”tapahtumasta” selvinneetkin kyenneet estämään tuonpuoleisten demonihirviöiden ilmaantumisen hulluksi tekevän vaikutuksen... Shyamalan’in ”The Happening” (2008) -leffan tapaan mahdollisimman tylsällä ja nyt myös naurettavalla tavalla toteutuvan maailmanlopunkin vielä sietäisi, jos: 1) ihmisten idioottimaisuutta olisi taas kerran inhimillisyyden (ja, kyllä, realistisuuden) nimissä lievennetty – kukaan ei enää esim. tuhannennen tuntemattoman uhrin kohdalla olkaansa kohauttaisi vaan päinvastoin vähintään salaa kiittäisi yhdestä resurssien tuhlaajasta vähemmän; 2) sokeiden yhtäkkistä ”etulyöntiasemaa” käsiteltäisiin ennen aivan viime minuutteja yhtään, silti jokaikinen silmänsä peittävä olisi tajunnut ryhtyä ainakin keppiä käyttämään samantien; 3) myös pienempien lasten sekä lintujen lisäksi muidenkin (lemmikki)eläinten todellista kohtaloa demoni-invaasion ikeessä selvitettäisiin edes hieman; 4) ei näyttäisi pahasti siltä että tuon "itsemurhakosken" olisi kai voinut ihan jalankin kiertää; 5) mustista miehistä ei olisi tehty taas niitä ainoita sankareita ja kaikentietäjiä. Edelliseen viitaten vanhojen zombileffojen suorastaan kuvaan kuuluneet esitaistelija-negrot olivat ihan mainio ”lisäväri” kun keskittyivät pelkästään siihen sankarointiin – toisin kuin tässä muun ohessa koko ajan heppi pystyssä (54-vuotiasta!) Bullockia vahtaava Trevante Rhodes, vaikka jostain kai kertoo sekin ettei kyseisen isäpuolen viimeinen uhraus näytä lapsiaankaan pahemmin kiinnostavan saati järkyttävän... John Malkovich, Sarah Paulson, Jacki Weaver, Rosa Salazar, Danielle Macdonald, Lil Rel Howery, Tom Hollander, Machine Gun Kelly, BD Wong, Pruitt Taylor Vince, Parminder Nagra.


© GK Films/New Regency Pictures/Queen Films Ltd./Regency

Enterprises/Tribeca Productions/Twentieth Century Fox

Bohemian Rhapsody

Bohemian Rhapsody

Bryan Singer 2018 draama/musiikki

* * * *

Kertomus intilaisen siirtolaisperheen pojan Farrokh Bulsara’n (Rami Malek) noususta Heathrown lentokentän matkalaukkujen siirtäjästä v.1970 megamenestyksekkään Queen-yhtyeen solistiksi ja keulakuvaksi nimellä Freddie Mercury, huipentuen legendaariseen esiintymiseen koko maailmalle suorana televisioidussa LiveAid'85 -stadionkonsertissa... Erinomaisen sujuvasti toteutettu muusikkokuuluisuuden ja bändinsä tarina, jossa kerrankin onnistuttu saamaan myös keskeisten henkilöiden todellista persoonaa realistisesti esiin ilman katsojaa manipuloivia ylidramatisointeja. No, ehkä tuo LiveAid-keikka yltyy jo vähän turhankin hurmahenkiseksi paatokseksi, silti ainoa todellinen miinus siitä etten itse ole koskaan ollut mikään Queen-diggari saati fani – omaan makuuni liian mahtipontisesta operettirockista kyse, mikä korostuu tietenkin selvimmin juuri tuon leffalle nimen antaneen suurimman hittinsä ja ’magnum opuksensa’ kohdalla. Sen sijaan näytteet yhtyeen alkuaikojen suoraviivaisemmasta meiningistä kolahtivat yllättävänkin lujaa, täytyykin tutustua tarkemmin ko. matskuun lähitulevaisuudessa... Mike Myers “pakollisessa” cameossa uudesta tyylistä pillastuvana ja bändin hylkäävänä levypomona. Lucy Boynton, Gwilym Lee (Brian May), Ben Hardy (Roger Taylor), Joseph Mazzello (John Deacon), Aidan Gillen, Allen Leech, Tom Hollander, Aaron McCusker, Meneka Das, Ace Bhatti, Dermot Murphy (Bob Geldof), Dickie Beau (Kenny Everett).


Come Sunday

Come Sunday

Joshua Marston 2018 draama

* *

Tulsa, Oklahoma 1998. Carlton Pearson (Chiwetel Ejiofor) on Suurempien Korkeuksien protestanttisen serakunnan suosittu musta pastori, joka törmää sitten eräänä päivänä ikiaikaiseen fundamentalistiseen kysymykseen seurattuaan TV:stä taas yhden Afrikan alueen nälkäkatastrofia: ovatko kristinuskosta tietämättömätkin automaattisesti kadotukseen tuomittuja? Hän kokee saavansa mandaatin yläkerrasta ryhtyä saarnaamaan kaikille jo 2000 vuotta sitten annetusta pelastuksesta, toisin sanoen mitään kuolemanjälkeistä ’helvettiä’ ei ole väärintekijöillekään rangaistukseksi luvassa. Pearsonin sädekehä himmenee tämän julistuksensa myötä pikavauhtia, erityisesti valkoisen yleisön ja kirkkonsa hallinnon silmissä… Toki uskonihmisten keskuudessa varsin tärkeän mutta vain tarkalleen tämän yhden ja saman tulkintaongelman ympärillä pyörivä tositapahtuman kuvaus, eli elokuvana vääjäämättömän pitkäveteinen yksittäistapaus – erityisesti allekirjoittaneelle jota ei kiinnosta hiukkaakaan mitä mieltä muut ovat (papit ja piispat etc mukaanlukien) näistä henkimaailman asioista. Tai Raamatun merkittävyydestä hyvässä ja pahassa. Condola Rashad, Martin Sheen, Jason Segel, Danny Glover, Lakeith Stanfield.


The Commuter

The Commuter

Jaume Collet-Serra 2018 jännitys/toiminta

* * ½

Newyorkilainen ex-poliisi ja nykyinen vakuutusasiamies Michael MacCauley (Liam Neeson) saa sitten eräänä päivänä kuulla tulleensa irtisanotuksi 10 vuoden palveluksen jälkeen, mikä jättää kuuskymppisen miehen aikalailla neuvottomaksi: milläs nyt asuntolainat ym maksut hoidetaan, ja miten ylipäätään kertoa asiasta vaimolle (Elizabeth McGovern) sekä yliopistoon halajavalle pojalle (Dean Charles-Chapman)? Onneksi edes tutussa lähijunassa riittää matkakaveria joille purkaa huoliaan, kunnes seuraansa tuppautuu muuan tuntematon nainen (Vera Farmiga) joka ryhtyy aivan puun takaa tarjoamaan MacCauleylle mielikuvituksellista tehtävää – minkä toteuttamisen osalta ei olekaan kohta mitään vaihtoehtoja, jos vain perheensä hyvinvointi miehelle mitään merkitsee… Pakollisista juoninaurettavuuksista ja -mahdottomuuksista huolimatta loppua kohti mukavasti kierroksia kasvattava, tyypillisen kovaotteinen Neeson-trilleri. Ja hyvinhän tuo 65-vuotias ukko näyttää edelleen jaksavan heilua pahantekijöitä jahdatessaan, omalla kohdalla kun meinaa henkinen lamaannus iskeä jo pelkästä ajatuksesta yli tunnin mittaisesta työmatkasta…! Patrick Wilson, Jonathan Banks, Andy Nyman, Sam Neill, Killian Scott, Shazad Latif, Clara Lago, Roland Møller, Florence Pugh, Ella-Rae Smith, Colin McFarlane, Nila Aalia, Kobna Holdbrook-Smith, Adam Nagaitis.


Day Of The Dead: Bloodline

Day Of The Dead: Bloodline

Hector Hernández Vicens 2018 kauhu/toiminta

*

Nuoreen lääkäriharjoittelijaan nimeltä Zoe (Sophie Skelton) iskee eräs miespotilaansa (Johnathon Schaech) silmänsä niin voimallisesti, että yrittää lopulta raiskata tämän sairaalan ruumishuoneessa. Samaan aikaan alkavat kuolleet selittämättömästi nousta ja lähteä liikkeelle ympärillään käyden ihmislihan nälässään kimppuun, näin tavallaan Zoen hetkellisesti ”pelastaen”(!). Maailmanlaajuinen kaaos on kuitenkin tosiasia, ja viisi vuotta myöhemmin Zoe työskentelee yhdessä armeijan eri puolille maata rakentamista tukikohdista – edelleen etsien muiden mukana ratkaisua epidemian taltuttamiseksi… Zombie-aiheinen (tällä kertaa) kauhuhalpis myös näyttää täsmälleen siltä mitä on, joistain kohtalaisista splatter-tuokioistaan huolimatta. Ennen kaikkea näyttelijätyö verrattavissa suoraan PS1:n Resident Evil -sarjan pikselihahmojen väliosuuksiin - ja elävät kuolleet majailevat ties minkä takia vuosia takaperin tyhjentyneessä sairaalarakennuksessa putkahtaen sitten yh’äkkiä sotilaspartion saapuessa joka raosta, sen pikkutytön (Lillian Blankenship) vanhempien syömisiä ei ollut tarpeen zombi-Schaechin syntilistalle lisätä yms. George A. Romero’n vuoden 1985 kulttiklassikkoon (sekin kaukana mistään mestariteoksesta) otsikolla viittaaminen lähinnä taas pahemman luokan herjaus siis. Marcus Vanco, Jeff Gum, Ulyana Chan, Shari Watson, Atanas Srebrev, Mark Rhino Smith, Lorina Kamburova.


Den Of Thieves

Den Of Thieves

Christian Gudegast 2018 toiminta/rikos/jännitys

* * ½

Los Angelesissa on kuulema pankkiryöstö meneillään jossain päin kaupunkia suunnilleen parin tunnin välein. Tästä yhtenä osoituksena mutta huomattavasti keskivertoa ammattimaisemmin ottein käy äskettäin vankilasta vapautuneen Ray Merrimen’in (Pablo Schreiber) ryhmä marketin eteen pysähtyneen panssaroidun kuljetusauton kimppuun, päästen ankaran tulitaistelun jälkeen saaliineen pakoon parin viranomaisen ja yhden oman jäsenen (Marcus LaVoi) ruumiin hinnalla. Poliisin erikoisosaston LASD:n miehiä ’Big Nick’ O’Brien’in (Gerard Butler) johdolla hämmentää jälkitutkimuksien yhteydessä eniten se seikka, miksi roistojen kohteeksi kelpasi täysin tyhjillään ollut ajoneuvo...? Tehokkaasti ja aina kiinnostavasti molemmista näkökulmista toteutettu, rajujen ammuskelukohtausten sävyttämä ’rosvot vs. poliisit’ -leikki – ja erityisesti ultracool gangsterikaksikko Schreiber/50 Cent kiehtoo. Lopputulos olisi silti ollut vielä paljon parempi – vaikkei ehkä millään selkeästi kopioimansa ”Heat” -klassikon (1995) veroinen kuitenkaan – jos nuo umpikliseiset (ja haukotuttavat) Butlerin suhdeongelmat mitä tuli niin perheeseensä kuin FBI:nkin pomoon (ehkä koko vuosikymmenen typerimmän roolin heittävä Jordan Bridges) olisi käsitelty edes jollain järkeenkäyvällä tasolla. No, eipä loppukeikauskaan liikoja uskottavuutta henkinyt. O’Shea Jackson Jr., Meadow Williams, Maurice Compte, Brian Van Holt, Evan Jones, Mo McRae, Kaiwi Lyman, Dawn Olivieri, Cooper Andrews. 77-vuotias Eric ”Tunteita ja tuoksuja” Braeden vilahtelee hämärästä nurkkauksestaan kommentoivana baarinpitäjänä.


Ensimmäisenä kuussa

First Man

Damien Chazelle 2018 draama/seikkailu

* * ½

Kertomus astronautti Neil Armstrong’in (Ryan Gosling) vaiheista 1960-luvulla, X15-rakettikoneen koelentäjästä ensimmäisenä ihmisenä Kuun pinnalle 21.7.1969 astuvaksi legendaksi... Lähes täydelleen omia odotuksia vastannut tosihistorian kuvaus, niin hyvässä kuin pahassa: tehostepuoli virheetöntä ja ikihalvaantunut Gosling jopa sopii ”valiojoukkonsakin” keskuudessa säntillisen kylmähermoisena tunnetun Armstrongin nahkoihin. Kotirintaman väkinäiset itkunaiheet vaimon (Claire Foy) taholta kiinnostivat sitten tavallistakin vähemmän, ja samaa joutuu ikävä kyllä sanomaan myös lentäjäporukan keskinäisistä vapaa-ajan hassutteluista. Ja ihmiskunnan kautta aikojen seuratuimman tutkimusmatkan paluulennostakin olisi voinut jotain näyttää – aina riskialttiin ilmakehään syöksymisen osalta vähintään. Jason Clarke (Ed White), Kyle Chandler, Corey Stoll (Buzz Aldrin), Patrick Fugit, Christopher Abbott, Ciarán Hinds, Olivia Hamilton, Shea Wigham (Gus Grissom), Pablo Schreiber (James Lovell), Lukas Haas (Michael Collins).

Extinction

Extinction

Ben Young 2018 scifi/toiminta/jännitys

* *

Peter-niminen sähkömies (Michael Peña) on jo pitemmän aikaa nähnyt pelottavia visioita, koskien alieneiden invaasiota ja kotikaupunkinsa tuhoa. Eniten huolta herättävät tietenkin lastensa (Amelia Crouch, Erica Tremblay) sekä Alice-vaimonsa (Lizzy Caplan) kohtalo, viimemainitun vakuutellessa että kyse olisi vain miehen omista päänsisäisistä harhoista ja usuttaen tätä ammattiauttajien pakeille. Peter lopulta suostuukin, mutta lähes samalla hetkellä painajaisensa alkavatkin osoittautua mitä todenmukaisimmiksi ennenäyiksi… Tuoretta näkökulmaa keskeisen paljastuksensa myötä ihan kiitettävästi hakeva ”keinoäly”- ja (Caplanistakin vahvasti johtuen!) ”Cloverfield”in (2008) yms alienhyökkäys-leffojen sekoitus jää kuitenkin toiminnaltaan mielikuvituksettomaksi ja uskottavuudeltaan tyypillisen horjuvaksi perustavaraksi. Lisäksi juuri teemastaan johtuen edes päähenkilöihin kiinnittymisen kanssa loppua kohti vähän niin ja näin, eikä edelleenkään saatu vastausta kysymykseen: ”Laskevatko androidit nukkumaan mennessään paristokäyttöisiä lampaita?”. Lex Shrapnel, Emma Booth, Lilly Aspell, Mike Colter, Israel Broussard.


Halloween

Halloween

David Gordon Green 2018 kauhu/toiminta

* ½

Haddonfield, Illinois. Jo viimeiset 40 vuotta psykotappaja Michael Myers’in (James Jude Courtney/Nick Castle) paluuta ”odotellut” silloinen teinikohteensa Laurie Strode (Jamie Lee Curtis) on nyt lähes eläkeikäisenä enempi huolissaan tyttärensä Karen’in (Judy Greer) sekä lapsenlapsensa Allyson’in (Andi Matichak) puolesta. Ja kuinka ollakaan, juuri pyhäinmiestenpäivän aattona kesken laitoksesta toiseen kuljetuksen kyseinen ’Boogeyman’ onnistuu kuin onnistuukin jälleen kerran karkaamaan... Ja juuri tässä kohtaa homma alkaa sitten menemään pahan kerran päin kurpitsapeltoa lupaavan alun jälkeen: ennen kaikkea koko naiskolmikon tekemiset loppupeleissä huiman epäloogisia, mikä normaalin umpirasittavien sivuhahmojen - erityisesti se Allysonin poikaystävä (Dylan Arnold) kavereineen (Drew Scheid) – ohessa anteeksiantamatonta. Bonuksena menty vielä lisäämään tähän asti sentään pienemmät lapset rauhaan jättäneen päähirviön repertuaariin nyt nämäkin vastenmielisyydet. Onneksi ainakin Curtisin osalta homma lienee vihdoin paketissa, kun edelleenkään alkuperäiseen klassikkoon (1978) ei olisi kaivattu yhtäkään niistä noin kymmenestä jälkeläisestä. Haluk Bilginer, Will Patton, Rhian Rees, Jefferson Hall, Toby Huss, Virginia Gardner.


Hereditary -pahan perintö

Hereditary

Ari Aster 2018 kauhu

* ½

Graham’in nelihenkisen perheen okkultismin ja muiden hämäräharrastusten parissa puuhastellut isoäiti kuolee, ja etenkin tyttärensä Annie’n (Toni Collette) ainakin jonkinasteinen huojennus karisee nopeasti kun kaikenlaiset pahaa enteilevät näyt ja painajaiset alkavat häiritä normielämää yhä raskaammin – puhumattakaan huumeita pössyttävän teinipoikansa Peter’in (Alex Wolff) sekä autistisia piirteitä omaavan 13-vuotiaan Charlie-tytön (Milly Shapiro) aiheuttamista huolenaiheista… Laatuleidi Colletten roolisuoritus on tässäkin ihan mitat täyttävä, äitihahmonsa vain läpikotaisen mahdoton: jaellen mm. hysterioidensa ja unissakävelyidensä välillä jälkikasvulleen viimeisen päälle harkittuja kasvatusohjeita mallia ”pääset Peter kyllä sinne nuorisobileisiin kunhan otat Charlien mukaan”! Molemmat lapset jäävät taustojaan myöten totaalihämäriksi mutta vielä vähemmän ottaa kesto-ilmeettömästä isäpapasta (Gabriel Byrne) tolkkua, vaikka kaikki on sortumassa ympäriltään – siihen päälle nämä perusraivostuttavuudet ettei ikinä voi olla varma näkeekö joku unta/omiaan vaiko eikö niin morjens. Ann Dowd, Mallory Bechtel.


Hold The Dark

Hold The Dark

Jeremy Saulnier 2018 rikos/toiminta/kauhu

*

Iäkäs kirjailija/susientutkija/erämies Russell Core (Jeffrey Wright) saa kutsun alaskalaiseen pikkukylään nuorelta naiselta (Riley Keough), joka kertoo susien napanneen pienen poikansa kotinsa lähistöltä – ja kyseessä olevan jo kolmannen vastaavan tapauksen lyhyen ajan sisällä. Huolimatta äidin omalaatuisesta käytöksestä - mukaanlukien sen epäselvyys onko Irakissa komennuksella oleva miehensä (Alexander Skarsgård) millään lailla tilanteesta perillä – ja koko yhteisön erikoisesta ilmapiiristä Core lähtee aseineen maastoon jotain mahdollisia jälkiä löytääkseen. Vaan tyhjin käsin palattuaan toteaa naisen kadonneen kuin tuhka tuuleen, jolloin paikalliset poliisitkin antavat vihdoin kuulua itsestään… Sysipimeä erämaamysteeri selittämättömine kohtauksineen, sisältäen n. kymmenminuuttiset niin Irakin kauhuja kuin poliisien massamurhaakin – tosin jälkimmäistä ei olisi koskaan tapahtunut jos edes muutaman viranomaisen koulutus olisi kattanut juoksemisen 15 metriä oikealle tai vasemmalle eli mökin vintiltä ampuvan mielipuolen (Julian Black Antelope) tulilinjalta pois… Puolimykkien Wrightin ja tappajapsyko-Skarsgårdin touhut kruunaavat koko vastenmielisen sekoilun, joten ihan sivuhuomioon: ilmeisesti ensimmäinen näkemäni leffa koskaan jossa musta mies metsästäjän roolissa, tosin tässäkin Wright vain sen kymmenisen minuuttia. James Badge Dale, Tantoo Cardinal, Peter McRobbie, Macon Blair, Maureen Thomas, Amanda Burke.


How It Ends

How It Ends

David M. Rosenthal 2018 draama/jännitys/scifi

* *

Seattlelaisen lakimiehen Will Younger’in (Theo James) tummaihoinen avovaimo Samantha (Kat Graham) alkaa odottaa pariskunnan ensimmäistä lasta, jolloin Will saa seuraavaksi muodolliseksi tehtäväkseen matkustaa Chicagoon pyytäämään siippansa vanhemmilta (Forest Whitaker, Nicole Ari Parker) siunausta heidän naimisiinmenolleen. Ärhäkkä ex-upseeri-isä ei ole kuitenkaan unohtanut edellisiä vävypojan kera käymiään sanaharkkoja, niinpä tämä lähtee suutuspäissään ja turhautuneena takaisin kohti Seattlea – vaan kentällä ilmoitetaankin jonkin länsirannikkoa kohdanneen salaperäisen suurkatastrofin takia kaikkien lentoyhteyksien olevan poikki, mikä koskee myös viestintävälineiden toimivuutta. Will ja appiukko päättävät haudata sotakirveensä ainakin toistaiseksi, lähtien yhteiselle pelastusreissulle kohti länttä ja tuntematonta… Kiehtova perusidea ja aina roolistaan riippumatta sympaattinen Whitaker eivät kuitenkaan pelasta kokonaisuutta hyvään lopputulemaan: esim. miksi kaikkien kauhujen keskelläkin alusta loppuun luvattoman aneeminen James sitten kilahtaisi yht'äkkiä jonkin hemmon (Mark O’Brien) esittämään teoriaan noin perusteellisesti, kun ei kenenkään muun tapaan tiedä hevon v-ujakaan mistään? Mikä viimemainitun ”naapurin kaverin” motiivi yleensäkään tekemisilleen varsinaisesti oli? Mihin se koko venekiista liittyi, ja vähintään olisi odottanut tuon jälkeen jollain purjehdusmatkallakin olevan osuutensa seikkailussa mutta ei… Ja vartiosotilas päästää alussa ehdottomista määräyksistä huolimatta Whitakerin tiesulusta läpi vain siksi kun tämä on entinen upseeri, ilman mitään todistuksia saati että itse antaisi pienintäkään vihjettä tilanteesta lännen suunnassa. Huvitti myös miten musta appiukko haastaa väkisin riitaa kaikesta muusta muttei siitä miten valkonaama ottamassa lopullisesti suloisen ”afrikkalaisprinsessansa” omakseen…(hehe)! Grace Dove, Kerry Bishé, Eric Keenleyside.


Hävitys

Annihilation

Alex Garland 2018 scifi/seikkailu/kauhu

* ½

Avaruudesta iskeytyy valonsäde USA:n etelärannikolla sijaitsevaan majakkaan. Kolme vuotta myöhemmin Lena-nimisen biologin (Natalie Portman) armeijan tehtävissä Aasian taistelutantereilla kadonneeksi ilmoitettu aviomies Kane (Oscar Isaac) ilmestyy kuin tyhjästä takaisin kotiin, mutta saa heti perään vakavan sairaskohtauksen. Kesken ambulanssireissun hallituksen autot kaappaavat sitten pariskunnan mukaansa, ja myöhemmin Lena saa huomata olevansa osa viiden naisen (Jennifer Jason Leigh, Gina Rodriguez, Tessa Thompson, Tuva Novotny) tiedetiimiä joka lähtee tutkimaan avaruussäteilyn ”saastuttamaa” majakkaa ympäröivää suoaluetta – tehtävä missä jokainen aikaisempi ryhmä oli epäonnistunut, mukaanlukien Kanen… Valtaisa pettymys erinomaisen ja oikeasti ajatuksia herättäneen ”Ex Machina”n (2015) ohjaajalta: 1) ainoa ilmiöstä pelastunutkin tullut takaisin nähtävästi säteilyn tai viruksen sairastuttamana, mutta tämä ei riittävä syy minkäänlaisten suojapukujen käyttöön? 2) Hallituksen porukat kuulustelevat kyllä kaiken jälkeen Portmania syyttävään sävyyn pitkään ja huolella, mutta ennen operaatiota ei pienintäkään suunnitelmapalaveria? 3) Kun kerran kyseiset leiditkin päättivät ottaa aseet mukaan, niin miksei samantien järjestetty sotilasosastoa turvakseen? 4) Tiedenaisia ollaan ja armeijakokemusta itsekin omataan, mutta paikan päällä kaikkien käytös (kammottava Rodriguez etunenässä) kuin pahimman luokan yläaste-bitcheillä? 5) Edelliseen liittyen muuten täydennäköiseen varustepakkaukseen ei sitten mm. taskulamput tai käsiaseet mahtuneet mukaan tamponien ja poskipunan sekaan? 6) Ja kun ei muuten taas ilmeisesti draamaa tarpeeksi pääaiheen (mahdollinen maailmanloppu) puolesta, niin jokaiselle ryhmänjäsenelle pitänyt kehitellä joku edelleen traumatisoiva tapahtuma menneisyydestä – Portmanin kohdalla syrjähyppy ruman mustan miehen (David Gyasi) kera, mikä tuottaa tietysti entisestään valtavasti uusia huimia tasa-arvo-ajatuksia katsojan päähän ja lisää leffanautintoa oleellisesti. Efektit ainoa kohdallaan oleva asia, eli ei siinäkään mielessä poikennut ”vakavan” nykyscifin perustasosta. Benedict Wong, Sonoya Mizuno.


Jurassic World: Kaatunut valtakunta

Jurassic World: Fallen Kingdom

J.A.Bayona 2018 scifi/seikkailu/toiminta

* ½

Ykkösosassa (2015) todistettujen katastrofaalisten tapahtumien jälkeen suljettua ja niille sijoilleen hylättyä Jurassic World -saarta uhkaa lopullinen tuho viimeiset dinosaurus-yksilönsä mukaanlukien: alueen keskellä sijaitsevan tulivuoren jättipurkaus olisi enää päivien kysymys. Mm. alan emeritus-professori Ian Malcolm’in (Jeff Goldblum) esittämästä ”näin on paras” -kannasta ja myös hallituksen siihen myöntymisestä huolimatta eräät yksittäiset rahamiehet ovat asiasta jyrkästi toista mieltä - etunenässä alkuperäisen dinopuiston (1993) isän John Hammond’in silloinen partneri, iäkäs miljonääri nimeltä Benjamin Lockwood (James Cromwell). Miehen suunnitelmista sijoittaa jäljellä olevat lajikkeet toiselle trooppiselle ja neitseelliselle saarekkeelle innostuvat ennen kaikkea World-hankkeen epäonninen manageri Claire Dearing (Bryce Dallas Howard) nuorine apulaisineen (Justice Smith, Daniella Pineda), maanitellen mukaansa myös vastahakoisen ja takavasemmalle vetäytyneen ”raptorienkesyttäjän” Owen Grady'n (Chris Pratt). Lockwoodin asiainhoitajalla (Rafe Spall) on kuitenkin salaa aivan toisenlaiset ja moninkertaisesti rahakkaammat afäärit mielessään… Mites sen meressä uiskentelevan megahirviön ja niiden lentämään kykenevien otusten kohtalo, kun ei tule puheeksi kertaakaan? Edelleen myös T-Rexillä jonkinlainen käsittämätön kyky hiipiä avomaastossakin kenenkään huomaamatta puremaetäisyydelle aina kun tarvitaan, hotkimaan siis näköjään lempiherkkuaan eli valkoista ihmislihaa (paras ollakin kun pahojen bossien lisäksi ei hännysmiehistäänkään vähemmistörotuisia löydy). Ja jos nuo jo ulkonäoltään luotaantyöntävät teininörtti-hahmot nykyään leffojen kiintiöperiaatteisiin pakollisesti kuuluvia, niin voisi edes luonteenpiirteistään tehdä vähän vähemmän ärsyttäviä - mutta ei. Totaalisen ennalta-arvattavat muutkin juonenkäänteensä ja naurettava ”humaani” sanomansa siihen sitten päälle, niin eipä näin surkeaan käsikirjoitukseen tuo pelastusta enää edes eeppinen (toki sekin jo nähty) tehosteryske. Huvittuneen harmittomalle Prattille sentään pieni myönnytys ihan ok-suorituksestaan toivottomassa tilanteessa. Toby Jones, Ted Levine, BD Wong, Isabella Sermon, Geraldine Chaplin.


Megalodon

The Meg

Jon Turteltaub 2018 seikkailu/toiminta/jännitys

* *

Syvänmeren pelastustoiminnan ekspertti Jonas Taylor (Jason Statham) ”pakotetaan” eläkkeelle, kun oli yhtiönsä tulkinnan mukaan jättänyt viimeisimmän missionsa yhteydessä aivan turhaan osan pelastettavista pohjaan uponneeseen sukellusveneeseen kuolemaan. Karibian meren saariston terasseille vetäytynyt katkera Taylor saa kuitenkin joitakin aikoja myöhemmin vanhan kollegansa/kaverinsa (Cliff Curtis) sekä kiinalaisen ökyrahoittajan (Winston Chao) vieraakseen ja samalla anelemaan miestä takaisin sorvin ääreen, sillä näiden tutkimusalus on rikkoutunut Mariaanien hautavajoamassa vastaavissa olosuhteissa kuin tuossa edellisessä tapauksessa – ja muun lisäksi yksi haaksirikkoisista sattuu olemaan vieläpä Taylorin ex-vaimo (Jessica McNamee). Mutta ennen kaikkea koko onnettomuuden aiheuttajaksi epäillään jotakin valtaisan isoa vedenalaista petolajiketta, mistä Taylorkin oli jo aikanaan raportoinut kuuroille korville... Umpikliseisyyksiä ja epäuskottavuuksia riittää, ei huolta: historian hurjimman otuksen kanssa painiskelu ei tuntuisi miltään jollei pääsankarilla olisi taas noita valtavia henkisiäkin painolasteja menneisyydestä taakkanaan, toisaalta miksi myös tämän fyysistä kuntoa syynätään noin tarkkaan kun samaan aikaan kaksi läskiä (Ólafur Darri Ólafsson, Masi Oka) taistelee merenpohjassa hengestään? Miksi tuhlata aikaa ja vaarantaa lisähenkiä GPS-paikantimia/myrkkykeihäitä jättihaihin tökkimällä, kun joku harppuunapommi hoitaisi homman hetkessä? Kiinalainen lomakansa tykkää näköjään harrastaa vesileikkejäkin tuhat ihmistä kylki kyljessä kiinni, sen sijaan jalkojen alla pitää syvyyttä olla vähintään 20 metriä – kattavan henkilösijoittelun varmistaessa muidenkin rotu/kansallisuuspiirteiden esillepääsyn jne jne... Mutta kaikesta edellämainitusta huolimatta ne tärkeimmät eli toimintakohtaukset pääsääntöisesti ok, ja - toisin kuin näiden seagalien & stalloneiden kohdalla – Stathamin naama ei vieläkään ala heti ensi kohtauksesta v-uttamaan. Kiinan kieltä käytetään taas siksi runsaasti että lienee onnistuttu sikäläisetkin markkinat pitämään tyytyväisinä ja olemaan ylpeitä itsestään (”Ne puhuu kiinaa niinku mekin!”). Bingbing Li, Rainn Wilson, Shuya Sophia Cai, Ruby Rose, Page Kennedy, Robert Taylor.


Mile 22

Mile 22

Peter Berg 2018 toiminta/jännitys

* *

James Silva’n (Mark Wahlberg) johtaman Yhdysvaltain tiedustelupalvelun erikoisryhmän tehtävä kerätä informaatiota massatuhoa ennustavan cesium-erän kohtalosta epäonnistuu, kun kotimaan kamaralla sijaitsevan Venäjän vakoilujärjestön FSB:n turvatalon asukkaat tulevat surmatuksi viimeiseen jäseneen rajun yhteenoton päätteeksi. Reilun vuoden päästä saadaan vihdoin uutisia Kauko-idästä (Indonesiasta) paikalliseen Li Noor -nimiseen nuoreen hämäräperäiseen poliisimieheen (Iko Uwais) liittyen, tämän todistaessa omaavansa cesiumin löytöpaikan paljastavan älysirun – mutta ei suostu avaamaan sitä ennen kuin hänet on turvallisesti kuljetettu suurlähetystöstä 22 mailin päässä lentokentällä odottavaan CIA:n koneeseen. Samaan aikaan erään tapetun venäläisagentin kostoa vannova vaikutusvaltainen äitimuori (Natasha Goubskaya) seuraa tapahtumia huippumodernin vakoilukoneen monitoreista kaupungin yläpuolella... Kunhan nyt jos koskaan muistaa ennen katselun aloittamista paketoida ne aivonsa huolella ja nostaa narikkaan odottamaan haastavampia tehtäviä, niin sellaisena melkein jopa toimii tämä(kin) kansainvälinen tapporyske. Mutta vain melkein, kun kaikesta huolimatta herätti pakonomaisesti kysymyksiä pitkin matkaa: Noorin kuolemaahalveksuvat motiivit olla kertomatta ihan suullisesti mistä se arvotavara löytyisi olisi soittanut välittömästi tyhmemmänkin tiedusteluhepun kelloja - ja miksei miestä voitu kuskata heti kättelyssä ilmateitse tai ainakin militaristisimmilla vehkeillä, varoitellen samalla kyseisen mielikuvitusmaan (’Indocarr’!) porukoita massiivisilla kostoiskuilla jenkkien toimesta jos hommaan puuttuvat? Miksi helkkarissa ”hyljeksimänsä” perheen perään yhtämittaa itkevä naisagentti (Lauren Cohan) sitten pysyisi näissä hommissa? Hämmentävän alakynnessä tuntuvat tämän perusteella noin ylipäätään olevan amerikan tytöt (ja poijaat) ”pahojen itämaiden puristuksessa”, vai oliko taas peitelty vihje siihen suuntaan ettei mikään toimi niin kauan kuin tuo yksi huru-ukko heiluu Valkoisen Talon isäntänä...? John Malkovich, Ronda Rousey, Carlo Alban, Chae-rin Lee, Sam Medina, Keith Arthur Bolden, Jenique Hendrix, Billy Smith, Myke Holmes, Emily Skeggs, Terry Kinney.


© Paramount Pictures/Skydance Media

Mission: Impossible - Fallout

Mission: Impossible – Fallout

Christopher McQuarrie 2018 toiminta/jännitys

* * *

Impossible Mission Force:n pääagentti Ethan Hunt (Tom Cruise) saa jälleen uuden huipputärkeän & -vaarallisen tehtävän eli kolmen laukkukokoisen ydinpommin hankkimisen järjestön haltuun ennen kuin äskettäin ilmaantunut maailmanlaajuinen terroristiryhmittymä ’Apostolit’ ehtisi samalle asialle. Hunt kera tiiminsä (Simon Pegg, Ving Rhames) kuitenkin epäonnistuu ja kun heti perään vieläpä paljastuu että vanha ykkösnemesis Solomon Lane (Sean Harris) olisi kaiken takana huolimatta eristysvangin asemastaan, niin tiedustelupalvelu katsoo IMF:n tarvitsevan tuoretta verta lisäavukseen(?) tappaja-agentti August Walker’in (Henry Cavill) muodossa… Hieman jo ylenmääräisenkin makuisesti tavaraa sisältävä kuudes osa hyvälaatuiseen ”M:I” -leffasarjaan (1996-), mitä etenkin henkilöhahmoihinsa tulee: yhä enemmän edesottamuksiltaan muuatta vielä kuuluisampaa brittiagenttia muistuttava Tomppakin nyt peräti kolmen ”kohtalokkaan” leidin loukussa (Rebecca Ferguson, Vanessa Kirby, Michelle Monaghan) – ja myös sympaattisen ’Superman’-Cavillin rooli ns. mahdoton. Mutta jälleen kerran loistavasti rakennettuja toimintaosioita (niin maalla, ilmassa kuin vessassakin!) ei voi jättää ilman ansaitsemaansa krediittiä. Angela Bassett, Wes Bentley, Alec Baldwin, Frederick Schmidt, Liang Yang, Kristoffer Joner.


Operation Finale

Operation Finale

Chris Weitz 2018 jännitys/draama

* * ½

Israelin tiedustelupalvelu Mossad saa v.1960 vihiä erään keskeisen juutalaisten joukkomurhan toteuttajan eli Argentiinaan aikanaan paenneen SS-upseerin Adolf Eichmann’in (Ben Kingsley) olinpaikasta. Aluksi vastahakoinen esimies Harel (Lior Raz) onnistutaan lopulta vakuuttamaan kaappausoperaation propaganda-arvosta, ja sen jälkeen kaikki eteneekin nopeasti: iskuryhmän kokoaminen, paikallisiin apureihin yhteydenotot sekä päämajana toimivan vuokra-asunnon hankinta Buenos Airesista käyvät käden käänteessä – eikä seuraavaksi olekaan vuorossa enää kuin se vaikein homma eli äärimmäisen epäluuloisen natsin kaappaus ja poiskuljetus tätä suojelevien hengenheimolaistensa sekä argentiinalaisviranomaisten nenän edestä… Kiinnostavasti nimenomaan tapahtumiin Etelä-Amerikassa keskittyvä, tosin epäilemättä melko reippaasti dramatisoitu kuvaus sen isoimman natsikalan nappaamisesta israelilaisten haltuun ja myöhemmästä itsestäänselvästä teloituksestaan maailmanlaajuisen TV-oikeudenkäynnin päätteeksi. Ja juutalaisporukan aika lapsellisesta uhosta huolimatta (juna Auschwitziin meni jo!) kyllähän tällaiset jälkiepisodit näiden pahimpien hirviöiden kohdalla täysin hyväksyy, toisin kuin mm. ranskalaisten ”miehekkäät” kostamiset saksalaisten kanssa riiustelleille maannaisilleen – vaikka kuinka harmittaisi ettei riittänyt papu ensinkään silloin kun olisi tarvittu eli vihollisen vyöryessä rajan yli… Oscar Isaac, Mélanie Laurent, Nick Kroll, Michael Aronov, Ohad Knoller, Greg Hill, Torben Liebrecht, Joe Alwyn, Haley Lu Richardson, Pêpê Rapazote, Peter Strauss, Greta Scacchi.


© Sigma Films/Anonymous Content/Clockwork Sessions/Netflix

Outlaw King

Outlaw King

David Mackenzie 2018 sota/draama

* * * ½

1300-luvun alkupuoli. “Kapinansa” eli itsenäisyystaistelunsa lopulta epäonnistuttua ovat skotlantilaiset klaanipäälliköt pakotettuja solmimaan rauhansopimuksen Englannin häikäilemättömän kuninkaan Edvard Pitkäkoiven (Stephen Dillane) kera – muiden mukana Ylämaan vahvin kruununtavoittelija-ehdokas Robert Bruce (Chris Pine). Miehittäjien karkea ja ylimielinen käytös sekä omienkin keskuudessa vallitseva kahtiajako saa Brucen vannomaan taas täyttä sotaa ikiaikaista vihollista vastaan heti kun resurssit sen mahdollistaisivat, mutta sitä ennen olisi vuorossa enempi vähempi järjestetty naimisiinmeno ylhäissyntyisen Elizabeth-neidon (Florence Pugh) kanssa… Ikään kuin jatko-osa Mel Gibson’in suunnattomasti yliarvostetulle hurmahenki-tuuballe ”Braveheart” (1995), sikälikin että lähes kättelyssä Brucen ja muiden skottitaistelijoiden korviin kantautuvat uutiset englantilaisten vangiksi jääneen kansallissankari William Wallace’n ”hirttämisestä, silpomisesta ja paloittelusta”. Pakollisista juonitiivistyksistä huolimatta (erityisesti mitä Edvardin ja poikansa (Billy Howle) henkilökohtaiseen osallisuuteen kapinan kukistamisessa tuli) varsin tarkasti historiaakin myötäilevä kaikessa karun realistisessa ilmeessään, bonuksena kerrankin erinomaisesti toteutetut ja veriset taistelukohtauksensa – ja jopa jenkkipoika Pine onnistuu niin aksentissaan kuin pitämään pahimmat maneerinsa partansa takana. Itse asiassa parhaimpien Keskiaikaisen Britannian kuvauksien joukkoon nouseva teos mallia Polanski’n ”Macbeth” (1971), Zinnemann’in ”Kunnian mies” (1966) jne. Aaron Taylor-Johnson, Tom Curran, Lorne MacFadyen, Alastair Mackenzie, James Cosmo, Callan Mulvey, Paul Blair, Steven Cree, Sam Spruell.


Paha saa palkkansa

Malevolent

Olaf de Fleur Johannesson 2018 kauhu

* ½

Glasgow, 1980-luku. Kaveriporukka sisarusten Jackson’in (Ben Lloyd-Hughes) ja Angela’n (Florence Pugh) johdolla ovat keksineet perustaa herkkäuskoisten höynäyttämiseksi haamujenkarkoittaja-ryhmän, viimemainitun esittäessä tuonpuoleisiin yhteydensaavaa ”viestinvälittäjää” muiden kerätessä tärkeän näköisinä audiovisuaalista materiaalia. Vaan sitten vastaan tulee synkkä kartano, eläkeikäinen mutta teräväpäinen leskirouva (Celia Imrie) ja talon hirviömäinen menneisyys kolmen kuoliaaksi kidutetun pikkutytön muodossa… Helppojen asetelmiensa mukaisesti joka käänteessään ennalta-arvattava ”hei tääl on jotain oikeesti pielessä” -leffa, mielikuvituksetonta verilöyly-kliimaksiaan myöten. Puoli tähteä jonkinlaisesta potentiaalista kielivän herkkäkasvoisen Pughin suoritukselle. Scott Chambers, Georgina Bevan, James Cosmo.

Paul, Apostle Of Christ

Paul, Apostle Of Christ

Andrew Hyatt 2018 draama

* * ½

Rooma 67 jKr. Keisari Nero on saanut onnistuneesti sysättyä muutaman vuoden takaisen puolet kaupungista tuhonneen suurpalon kristittyjen niskaan, ja silmitön vaino massamurhienkin mitalla niin kaduilla kuin sirkusareenalla tosiasia. Kuvaan kuuluu luonnollisesti myös keskeisten uskonnollisten johtohahmojen vangitseminen ja kidutus, joista tärkeimpänä pidetään Saul Tarsolaista (James Faulkner) – pyhitetyltä nimeltään Apostoli Paavali. Vankilan ylin käskijä prefekti Mauritius Gallas (Olivier Martinez) kiinnostuu kuitenkin Luukas-nimisestä hyvämaineisesta historioitsijasta ja lääkäristä (Jim Caviezel), joka ottanut tavakseen vierailla säännöllisesti Paavalin luona hoitamassa tämän ruoskimishaavoja sekä toimiessa samalla mitä todennäköisimmin esikuvansa sanansaattajana. Roomalle uskollinen ja periaatteissaan järkähtämätön mutta keskimääräistä tiedonhaluisempi upseeri ryhtyy pian filosofisiin keskusteluihin molempien kera, kunnes eräänä päivänä tyttärensä sairastuu maanmiehilleen tuntemattomaan hengenvaaralliseen tautiin… Laadukas ja ajanjaksoltaan kiintoisa, muuten tasaisen yllätyksettömästi etenevä kuvaus ensimmäisen Paavin ja yhden Raamatun evankelista-kirjoittajan historiallisesti todistamattomasta suhteesta/yhteistyöstä. Martinezin tehtävänä sitten edustaa nykypäivänkin ”epäilevää mattimeikäläistä”, sillä erolla että jääneet ne loputkin taikauskot tähtijumaliin ym matkalla pois – eli tätä ikuista sanomaa jälleen tarjolla yhden leffan verran, ehkäpä tuo uppoaa edes symbolisella tasolla joskus koko ihmiskuntaan kaikkia hyödyttävästi… Joanne Whalley, John Lynch, Yorgos Karamihos (Paavali nuorempana), Antonia Campbell-Hughes, Alessandro Sperduti, Manuel Gauchi, Noah Huntley, Kenneth Spileri.


The Predator

The Predator

Shane Black 2018 scifi/toiminta

* *

Predator-alieneiden edustaja pakenee varsinaista superluokan lajitoveriaan jo rikkiammutussa aluksessaan avaruuspoimun läpi – ja suoraan Maa-planeetan ilmakehään, pudoten lopulta viidakkokasvillisuuden sekaan Meksikon kohdilla. Samaan aikaan lähistöllä panttivanki-tehtävää suorittava armeijan eliittiryhmä Quinn McKenna’n (Boyd Holbrook) johdolla näkee vehkeen maahansyöksyn, huomaten kohta joutuvansa elämän ja kuoleman kamppailuun yliluonnollisen tuntuista vihollista vastaan. Vain McKenna selviää hengissä ihmisten ilmoille, mutta tulee saman tien suljetuksi ”turvasäilöön” tiedustelupalvelun toimesta – näiden kuitenkaan aavistamatta että mies oli ehtinyt jo sitä ennen postittaa predatorilta anastamansa naamarin sekä ihmeaseen kotiosoitteeseensa. Vaan ex-vaimo (Yvonne Strahovski) luullen pakettia lelulähetykseksi kohta koittavaa halloween-juhlaa silmälläpitäen jättää tavarat heidän autistisen kymmenvuotiaan poikansa (Jacob Tremblay) leikittäväksi, ikävä kyllä ”lelut” sisältävät myös paikantimen kaikille planeetalla jo oleville ja tänne vielä tuleville laitteitaan takaisin haikaileville predatoreille... Ensin huonot uutiset: turvatoimet kaikissa mahdollisissa armeijan/CIA:n etc laitoksissa naurettavat, vitseistä ei voida millään hellittää edes tiukimman toiminnan aikana, autismia pidetään minkään traagisen sairauden sijaan jo suunnilleen ihmiskunnan tulevaisuuden pelastuksena ja sitten bonuksena nuo käyttäytymiseltään käsittämättömät alieneiden helvetinkoirat. Mutta jotain hyvääkin: verimössöä (niin punaista kuin vihreääkin) kiitettävästi, ja Holbrook riittävän vakuuttava ”hybridi” kovanaamaa & kyynistä sanailijaa siinä missä Tremblay kaikesta huolimatta sympaattinen poju. Varsinaisiin edeltäjiinsä (1987, 1990, 2010) turha verrata, mutta alasarja-tasolla parempi kuin tylsä ”Alien vs. Predator: Requiem” (2007) samalla kuin kaikessa ylitsepursuavuudessaan senkin kaanonin ykkösosaa (2004) köykäisempi. Trevante Rhodes, Olivia Munn, Sterling K. Brown, Thomas Jane, Keegan-Michael Key, Alfie Allen, Augusto Aguilera, Jake Busey.


A Quiet Place

A Quiet Place

John Krasinski 2018 scifi/kauhu

* ½

Alienhirviöt joiden ihmismetsästys perustuu pelkän supertarkan kuulonsa varassa operoimiseen ovat onnistuneet tällä keinoin valloittamaan koko maailman – tai ainakin Amerikan maaseudun. Syrjäisellä tilallaan asustava viisihenkinen Abbott’in perhe on sopeutunut muuten vallitseviin oloihin viittomakielisine kommunikointeineen yms niin hyvin kuin mahdollista, mutta eivät silti onnistu estämään nuorimmaisensa Beau-pojan (Cade Woodward) joutumista saalistajien uhriksi onnettoman sattumuksen seurauksena. Reilun vuoden kuluttua murhenäytelmästä kokevat isä (Krasinski), isosisko (Millicent Simmonds) sekä velipoika (Noah Jupe) edelleen syyllisyydentuskia, samalla kuin äiti (Emily Blunt) on ”lohdutukseksi” jälleen pieniin päin… Vielä odotuksiakin ammottavampiin logiikka-aukkoihinsa kupsahtava ’shyamalan’-henkinen monsterikauhu tosielämän pariskunnalta Krasinski/Blunt: ennen kaikkea tietenkin mitä tuohon maailmanhistorian huonoimmin valittuun hetkeen hankkia perheenlisäystä tuli. Miksi eivät olleet täydellisesti äänieristäneet taloaan, ja mikä pidätteli ampumasta haulikolla/rynnäkkökiväärillä/singolla vuoronperään noita kuitenkin vain muutamaa alueella (=”kuuloetäisyydellä”) liikkuvaa oliota? Sivuhuomiona mietitytti myös tuo Simmondsin ulkomuoto, joka niin kaukana normaalista Hollywood-söpöliinistä että mahtoiko oikeasti olla joku pääparin lähipiiriin kuuluva…? Leon Russom.


Rampage: iso kohtaa isomman

Rampage

Brad Peyton 2018 scifi/seikkailu/toiminta

* *

Minulle ennestään tuntemattomaan videopeliin perustuva Dwayne Johnson -rytinä, jossa viimemainittu joutuu tällä kertaa estämään Chicagon kaupungin tuhon kokeellisen viruksen jättimäisiksi kasvattaman gorillan, suden sekä varsinaisen godzilla-alligaattorin toimesta. Se että kyseisten hirviöiden haavoittumattomuus vaihteeksi todellisissa ’cloverfield’-mitoissa sitä älyvapainta tavaraa – ts. edes ohjukset eivät pure, vaikka toki samalla täytyykin ihmetellä taas armeijan säästeliäisyyttä mitä voimankäyttöön tulee... Myös leffan ilkimyskaksikko (Malin Åkerman paha valkoinen nainen, Jake Lacy tyhmä valkoinen vitsi) vs. tummaihoiset sankarit (Johnsonin apurina Naomie Harris) turhan korostettua roolijaottelua jälleen, mutta yleisilmeeltään kaikesta huolimatta riittävän viihdyttävää ryskettä omassa sarjassaan. Jeffrey Dean Morgan, Joe Manganiello, Marley Shelton, P.J.Byrne, Demetrius Grosse, Jack Quaid, Breanne Hill, Matt Gerald.

Ready Player One

Ready Player One

Steven Spielberg 2018 scifi/toiminta

* *

Vuoden 2050 lähestyessä koko maapallo (tai ainakin pohjoisempi puolisko?) on siirtynyt jopa enimmäksi osaksi vapaa-aikaansa ’Oasis’-nimiseen virtuaalimaailmaan seikkailemaan avatar-hahmoineen, mm. paetakseen yhä rähjäisempää ja saastuneempaa reaaliympäristöään. Pelin pääkehittäjä eli mies nimeltä Halliday (Mark Rylance) on juuri ennen kuolemaansa mennyt sitten lisäämään ohjelmaan todellisen megahoukuttimen: salaisen ns. ’Easter Egg’ -aarteen, jonka ratkaisijaa/löytäjää odottaisi kaikkien aikojen superpalkinto. Erityisellä innolla kyseistä arvoitusta lähtee ratkaisemaan Wade-niminen nuorukainen (Tye Sheridan) joka on samalla ehkä pelin legendaarisin taitaja, vanhan virtuaalikaverinsa Aech’in (Lena Waithe) sekä ennen kaikkea Waden jo pitemmän aikaa seuraaman ihastuttavan neitosen Art3mis'in (Olivia Cooke) kera… Taattuun Spielberg-tyyliin sujuvalla liukkaudella käynnistyvä ja siinä ohessa keskeiset henkilöhahmot näppärästi esittelevä taas yksi tulevaisuuden visio - ja etenkin se ajokisa ’kingkongeineen’ coolia seurattavaa. Valitettavasti tuttuus ilmenee myös noin puolivälin paikkeilla pelkäksi teinihenkiseksi silmäkarkki-ryskeeksi lässähtämisenä ja viimeisen vartin aikamoisena kaihonsekaisena nyyhkymössöilynä. Lisäksi koko ajan tuntuu että niitä muita pelaajia naurettavan vähän, samalla kuin mitään 1970-80-lukuja tuoreempaa/kiinnostavampaa popkulttuuria ei ole ilmestynyt vielä 2040-luvullakaan...? Ja jos mihin alan olla lopullisesti kyllästynyt niin tuohon tummempien kavereiden ”yo bro” -bullshittiin, mutta sitähän saa aina mitä tilaa… tai koneelleen lataa. Ben Mendelsohn, T.J.Miller, Simon Pegg, Philip Zhao, Win Morisaki, Hannah John-Kamen.


Red Sparrow

Red Sparrow

Francis Lawrence 2018 toiminta/jännitys

* * ½

Nuori moskovalainen Dominika Egorova (Jennifer Lawrence) on Bolshoi-teatterin suosituin ballerina, joka joutuu kokemaan sitten erään esityksen yhteydessä kohtalokkaan ”onnettomuuden”: jalkansa katkeaa tanssijaparinsa epäonnistuneen liikkeen myötä. Kyse on kuitenkin vaikutusvaltaisen tiedustelupalvelu-sedän (Matthias Schoenarts) synkästä sunnitelmasta, jolla saadaan sairaalloisen äitinsäkin (Joely Richardson) ainoa tuki ja turva Dominika painostettua SVR:n (entisen KGB:n) salaisten tehtävien toteuttajaksi. Samaan aikaan CIA:n huippuagentti Nate Nash (Joel Edgerton) suorittaa omia Venäjä-operaatioitaan paikallisen ”myyrän” avustuksella… Tähän asti mitä alastonkohtauksiin tulee varsin häveliäästi esiintynyt 27-vuotias Lawrence näyttää nyt pariinkin otteeseen ”lähes kaiken”, minkä voi hyvin liittää myös koko homman suurimpaan ongelmaan eli turhankin perversseihin ylettömyyksiin kohoaviin väkivaltaisuuksiinsa: näin kaavamaisesti tarjoiltuna kun uhkaavat kellahtaa silkan sensaatiohakuisuuden puolelle tarinaa höystävien shokkien sijaan. Silti kunniamaininta sille pahimmalle sadisti-ryssälle (Sebastian Hülk) kuvottavine metodeineen, sopivan varautuneen Edgertonin sekä puna-armeijan veteraanikaartin (Jeremy Irons, Ciarán Hinds, Charlotte Rampling) lisäksi - sen sijaan niistä ”väliportaan” operaattoreista (Bill Camp, Douglas Hodge) molemmin puolin piti tehdä taas naurettavan epäpäteviä tapauksia. Mary-Louise Parker, Thekla Reuten, Sakina Jaffrey.


Roma

Roma

Alfonso Cuarón 2018 draama

* ½

Roma, Mexico City, 1970. Meksikolaisintiaani Cleolegaria Gutiérrez (Yalitza Aparicio) työskentelee isosiskonsa (Nancy García García) kera kotipalvelijana varakkaan ja monilapsisen lääkäriperheen taloudessa. Hän tapaa tuplatreffeillä erään nuoren miehen (Jorge Antonio Guerrero), mutta huomatessaan tulleensa raskaaksi kaveri häipyy sen siliän tien – samaan aikaan kun myös isäntäperhettään koettelevat yhä repivämmät riidat... ”Arkihuolesi kaikki heitä” voi hyräillä yleensä kun elokuviin astuu mutta ei tämän täysin yllätyksettömän ja mielikuvituksettoman perhe/työläisdraaman kohdalla – vaikka harvinaisen positiivissävytteisesti sentään päättyykin. Jopa ne mittavimmat mutta pikaisesti käsitellyt yhteiskunnalliset tragediat (maanjäristys, Corpus Christi -mellakat) ennalta-arvattavissa. Ohjaaja yritellyt epätoivoissaan heittää sekaan pariin kohtaan bunuelilaista symboliikkaa edes vähän juttua höystääkseen, mutta ei auta kun ei osaa. Marina de Tavira, Fernando Grediaga, Diego Cortina Autrey, Carlos Peralta, Marco Graf, Daniela Demesa, Verónica García, Andy Cortés, José Manuel Guerrero Mendoza.


7 Days In Entebbe

Entebbe/ 7 Days In Entebbe

José Padilha 2018 jännitys/draama

* * ½

V.1976 saksalaisen terroristijärjestön RAF:n johtohahmojen viruessa vankilassa ja Ulrike Meinhof’inkin äskettäisen itsemurhan(?) myötä radikaalisiipeen kuuluvat Wilfried Böse (=’Paha’! Daniel Brühl) ja Brigitte Kuhlmann (Rosamund Pike) päättävät, että nyt olisi todellisen suuriskun aika: PLO:n sissien kanssa yhteistyössä he onnistuvatkin kaappaamaan Air Francen koneen yli kaksisataapäisine matkustajineen, ja lennättämään sen Entebben lentokentälle Kampalaan, Ugandaan… Erinomaiset Brühl ja (sujuvasti saksaakin puhuva) Pike ottavat silti liiankin keskeisen osan kuuluisassa tositapahtumassa, jonka kruunasi israelilaisten ennennäkemättömän uskalias ja lopulta hämmästyttävän menestyksekäs vapautusoperaatio – nyt kyseisen kliimaksinkin jäädessä kaiken pääkaksikon asialle vuodatetun ymmärryksen varjoon, samalla kuin mm. mielipuoli-diktaattori Idi Amin’in (Nonso Anozie) raa’at kostotoimenpiteet sairaalahoidossa olleen Dora Bloch -nimisen juutalaisvanhuksen ja satojen kenialaisten murhaamisineen kaikkineen sivuutetaan täysin. Koko teoksen tarkoitus hieman hämäräksi jäävä, kun aiheesta ilmestyi jo v.1977 tuoreeltaan parikin seikkaperäistä TV-draamaa (”Raid On Entebbe”, ”Victory At Entebbe”) tähtikaartineen – lukuisten vuosien varrella koostettujen dokumenttifilmien lisäksi tietenkin. Lior Ashkenazi (Yitzhak Rabin), Mark Ivanir, Denis Ménochet, Eddie Marsan (Shimon Peres), Ben Schnetzer, Zina Zinchenko, Peter Sullivan, Andrea Deck, Brontis Jodorowsky, Angel Bonanni, Vincent Riotta, Yiftach Klein, Juan Pablo Raba.


© Lucasfilm/Walt Disney Pictures/Allison Shearmur Productions/
Imagine Entertainment

Solo: A Star Wars Story

Solo: A Star Wars Story

Ron Howard 2018 scifi/seikkailu/toiminta

* * * *

Nuori hulttio Han (Alden Ehrenreich) on ”slummiplaneetta” Corellian tyypillinen kasvatti: ei vanhempia, ei vakituista asuinpaikkaa, harrastuksena mm. autovarkaudet. Qi’ra-nimisen tyttöystävän (Emilia Clarke) kera jo sovittu yhteinen karkaaminen parempiin maailmoihin epäonnistuu, ja Han joutuu hätäpäissään liittymään ympäri galaksia alati sotiviin Imperiumin joukkoihin – saaden samalla yksinäisenä kaverina lisänimen ’Solo’. Hartaana toiveenaan olisi jossain vaiheessa oman aluksen pilotiksi pääseminen, ja kyseisessä tavoitteessa saattaisi olla avuksi rintamalla tapaamansa ammattivaras-joukkio häikälemättomän Tobias Beckett’in (Woody Harrelson) johdolla… Ehrenreich jatkuvine virneineen nuoreksi Harrison Ford’iksi aika köykäinen, ja valjuksi jää myös tuo sussunsa Clarke niin hahmoltaan kuin suoritukseltaan – mutta muuten eeppinen toimintansa, taas kerran mainio Harrelson sekä herkulliset viittaukset tuleviin (mutta saagan muissa osissa jo käsiteltyihin) tapahtumiin nostavat tämänkin ’sivuepisodin’ koko leffasarjan parhaiden joukkoon ”Rogue One”n (2016) tapaan. Chewbacca’n turkin ja nahan täytteeksi oli löytynyt tällä kertaa ihan supisuomalainen korsto nimeltä Joonas Suotamo. Donald Glover (Lando Carlissian), Paul Bettany, Thandie Newton, Phoebe Waller-Bridge (L3-37), Erin Kellyman, Jon Favreau.


Summer Of 84

Summer Of 84

Francois Simard, Anouk Whissell, Yoann Karl-Whissell 2018 draama/rikos/jännitys

* ½

Pikkukaupungin 15-vuotiaiden kaveriporukalle (Graham Verchere, Judah Lewis, Caleb Emery, Cory Gruter-Andrew) antavat erinäiset vihjeet aiheen epäillä kesällä 1984, että naapurustossaan yksin asusteleva poliisimies (Rich Sommer) olisi viimeaikaisten lähiseudun lasten katoamistapausten takana. Homman todistamisessa onkin sitten omat odotetut vaikeutensa... Hyviä aihioita kosolti sisältävä, tällä kertaa enemmän tosielämän kauhuihin mielikuvituksellisten sijaan (”Arkajalat” 1985, ”Kauhun yö” 1985, ”Kauhukopla” 1987, ”Se” 2017 jne) keskittyvä nuorisojännäri – sortuen yhtäkaikki valitettavasti jälleen noihin ikiaikaisiin klisee-rasittavuuksiin, eli murrosikäisten pakkomielteisen alapäähuumorin ja idioottimaisten aikuishahmojen myötä edetään lopun epäuskottaviin painajaisiin. Sääli myös muutamien selkeää potentiaalia omaavien suoritusten puolesta: Verchere, Lewis, Sommer sekä Cybill Shepherd/Patricia Arquette -tyylistä vetovoimaa omaava haaveiden kohde Tiera Skovbye. Jason Gray-Stanford, Shauna Johannesen.


12 Strong

12 Strong

Nicolai Fuglsig 2018 toiminta/sota

* * ½

Surullisenkuuluisien WTC-iskujen 11.9.2001 jälkeen saattoi Suuren Yleisön mielessä Yhdysvaltain hallituksen vastatoimien aloittamiseen mennä yllättävänkin paljon aikaa, mutta todellisuudessa salaiset operaatiot käynnistyivät Afganistanissa vain päivien kuluessa ja satojen erikoismiesten voimalla – päätehtävänään paikallisten joukkojen tukeminen talibanien hallitsemien alueiden valtauksissa. Näin on laita myös kapteeni Mitch Nelson’in (Chris Hemsworth) johtaman 12 sotilaan ODA (Operational Detachment Alpha) 595 -tiimin kohdalla, tavoitteenaan yhyttää ensin afgaanikenraali Dostum (Navid Negahban) ja sen jälkeen hyökätä häikäilemättömän sissipäällikön Mullah Razzan’in (Numan Acar) joukkojen kimppuun… Nyt jo aavistuksen ylenmääräiseltä tuntuvaan hurmahenkisyyteen siellä täällä sortuva erään iskuryhmän tarina on muuten toki laadukkaasti ja tapahtumiltaan kiitettävän totuudenmukaisesti (myös ne hevosilla ratsastelut sekä ilman omia uhreja selviytymiset) toteutettu – miinus taas se yksi asia ja arvaattekin varmaan jo mikä… Eli aitoa 595:n yhteispotrettia tutkittuani ei sieltä yhtään mustaa poikaa ollut bongattavissa, joten Trevante Rhodes -nimisen näyttelijän vitsailut, ”hassun omaperäiset” tikkarinsyönnit ja hellyyttävät paikallisen pojan (Arshia Mandavi) kera ystävystymiset menivät valitettavasti tälläkin kertaa ihan fantasia-osastolle…! Michael Shannon ja Michael Peña taitavat olla puolestaan keskivertoakin patrioottisempaa ainesta, kun esiintyivät molemmat jo Oliver Stone’n tylsässä ”World Trade Center” (2006) -nyyhkydraamailussa. Geoff Stults, Thad Luckinbill, Austin Hébert, Austin Stowell, Ben O’Toole, Kenneth Miller, Kenny Sheard, Jack Kesy, Rob Riggle, William Fichtner, Elsa Pataky.


22 July

22 July

Paul Greengrass 2018 rikos/draama

* * ½

22.7.2011 äärioikeistolaismielinen 32-vuotias Anders Behring Breivik (Anders Danielsen Lie) räjäyttää ensin autopommin Oslon keskustassa hallintorakennusten edustalla, jatkaen siitä suoraan matkaa läheiselle Utøyan järvisaarelle jossa poliisin asussa ampuu työväenliikkeen nuoria kesäleiriläisiä automaattikiväärillään niin monta kuin ehtii ennen viranomaisten väliintuloa. Tulos: 77 uhria… Norjalaisnäyttelijöistä huolimatta englanniksi toteutettu seikkaperäinen kuvaus Pohjoismaiden 2010-luvun kohutuimmasta murhenäytelmästä terroristi- ja toimintaelokuviin (mm. kahden ”Jason Bourne” -leffan mitalla) muutenkin erikoistuneelta brittiohjaajalta – keskittyen Breivikin lisäksi lähinnä vain yhden eli Hanssen-nimisen huippuvuorelaisperheen kohtaloihin. Toisaalta kenties hieman turhankin pikaisesti itse iskut käsitelty, kaikki on jälkipuinteja vaille valmista kun vielä tunti ja kolme varttia lopputeksteihin aikaa. Tapauksesta sen verran, että kuten pääpahalaisen äitimuorikin (Hilde Olaussen) asianajajalle (Jon Øigarden) toteaa niin yhä polttavampaan ongelmaan Breivik – pöyristyttävin metodein toki – pureutui, mikä tulee täällä lintukodossakin aiheuttamaan vääjäämättömästi vielä paljon kyseistäkin tapausta suurempaa murhetta ja tuskaa… Asiasta ei ole yksinkertaisesti epäilyksen hiventäkään. Jonas Strand Gravli, Isak Bakli Aglen, Maria Bock, Thorbjørn Harr, Seda Witt, Ola G. Furuseth (pääministeri Stoltenberg).


UFO

UFO

Ryan Eslinger 2018 draama

* *

Ohion osavaltiossa sijaitsevan Cincinnatin lentokentän yläpuolella havaitaan hopeanharmaa lautasenmuotoinen esine usean työntekijän ja virkailijan toimesta, joka paikallaan muutamia minuutteja leijailtuaan singahtaa yläilmoihin jättäen vieläpä siistin pyöreän reiän pilvikerroksen läpi mennessään. Nuori opiskelija ja matemaatikkonero Derek (Alex Sharp) kiinnostuu tapauksesta yhä maanisemmin – vaarantaen kohta suhteensa tyttöystävään (Ella Purnell) ja parhaaseen kaveriin (Benjamin Beatty) siinä missä omankin tulevaisuutensa mitä tulee opiskeluihinsa sekä alati kasvavaan uhkaan NSA:n taholta… Näin pienimuotoisena ”erään tapauksen fiktiivisenä tutkielmana” (Chicagon O’Hare v.2006) jo nimikkeeltään turhan mahtipontinen ufo-mysteeri, keskittyen kaiken lisäksi ennemmin päähepun matemaattisiin urotekoihin kuin kenenkään varsinaiseen kiihkoiluun koko ilmiön olemassaolon puolesta tai vastaan. Tai vielä odotetumpiin protesteihin ”historian suurinta salaisuutta keinolla millä hyvänsä varjelevan” valtiovallan häikälemättömyyden ikeessä. Näyttelijät nuorista konkareihin (David Strathairn, Gillian Anderson) silti hyviä ja onpahan nyt jonkinmoinen lisäys kyseiseen arvoitukseen ennen vääjäämätöntä lopullista kohtaamista (ja kulttuurishokkia) – tosin ”me emme ole yksin” sikäli harhaanjohtava termi ettei mitään ”meitä” ole ikinä ollutkaan. Ken Early, Brian Bowman.


Valmentaja

Tuukka Temonen 2018 draama

* ½

Toimittaja, mediapersoona ja liikemies Jari Sarasvuon (Mikko Nousiainen) uran vaiheet ammattilehtien sekä helsinkiläisen paikallisaseman Radio Cityn vastuuvetäjästä 1990-luvun kohutun TV-talkshown Hyvien, Pahojen ja Rumien juontajan kautta yritysvalmentaja-bisneksiin... Taas kerran irtopaloina etenemisestään johtuen köykäisen pinnalliseksi jäävä, pelkkään tirkistelyyn tyytyvä suomalaisjulkkiksen ”henkilökuva”: esim. suhde kaikenlaisten ongelmien keskellä kamppailevaan pienyrittäjä-isänsäänsä (Juha Hippi) sekä sen varsinainen vaikutus Jari-pojan myöhempään elämään jää hämäräksi. Ja miten mies ex-dopinghiihtäjättäremmekin (Ulla Virtanen) omakseen lopulta sai, tuskinpa pelkästään ihastumalla ensin kisalähetysten kautta ja sitten fanittamalla kannustusjoukoissaan? Jne. Mutta pahinta tietysti ettei herra Sarasvuon elämäntarina yksinkertaisesti ole järin kiinnostava. Jukka Rasila, Pete Lattu, Tatu Sinisalo (Jussi Parviainen), Linda Wiklund, Jarkko Lahti (Simo Rantalainen).


Venom

Venom

Ruben Fleischer 2018 scifi/toiminta/komedia

* ½

Biotutkimuksellisen megayhtiön Life Foundationin elinkelpoisia eksoplaneettoja ja mahdollisia vieraita elämänmuotoja etsivä avaruusalus löytääkin vastaantulevan komeetan pinnalta mullistavia ameebantapaisia eliöitä, mutta yhden sellaisen karatessa aiheuttaa samalla koko sukkulan tuhon jo maahanpaluuvaiheessa. Loput kolme näytettä saadaan silti kaivettua esiin ja laitoksen laboratorioihin testailtavaksi häikäilemättömän Carlron Drake’n (Riz Ahmed) johdolla, mutta sitten yhtiön lakinaisen (Michelle Williams) toimittaja-poikaystävän Eddie Brock’in (Tom Hardy) paljastukset lukuisista ihmisuhreista uhkaavat keskeyttää kunnianhimoiset symbioosi-kokeet. Tämän seurauksena pariskunnalle tulee ero, samalla kuin yhä jatkuvien lajienvälisten yhdistelmäprojektien ”onnistuminen” on vain ajan kysymys Eddien aina vain pakkomielteisemmän urkkimisen myötä... Ensikuulemalta oletin automaattisesti tämän olevan taas yksi ”Spider-Man” -stoori erään arkkivihollisensa näkökulmasta – mutta ihan ilman ’Hämiksiä’ keskitytään pelkästään näihin limanuljaskojen ja ihmisen ristisiitoksista syntyviin, parhaimmillaankin ilkikurisen pahansuopiin liskohirviöihin. Alkupuolen suht ok-meiningistä syöksytään varsinaisen ryskeen ja takaa-ajojen käynnistymisen kohdalla todella syvälle surkean huumoritoiminnan suohon, karmeimman idean koskiessa Hardyn ja parasiittinsa päänsisäisiä ”juttutuokioita”. Ikisympaattisen viimemainitun ja myös Williamsin uran kehnoimpia suorituksia voidaan täten helposti puolustella olosuhteiden pakosta aiheutuneina. Scott Haze, Reid Scott, Jenny Slate, Melora Walters, Woody Harrelson, Peggy Lu, Malcolm C. Murray, Sope Aluko, Wayne Pére.


15:17 Pariisiin

The 15:17 To Paris

Clint Eastwood 2018 draama

* * ½

Parikymppiset kalifornialaiskaverukset Spencer (Spencer Stone), Alek (Alek Skarlatos) ja Anthony (Anthony Sadler) päättävät tehdä kesällä 2015 yhteisen turistireissun Eurooppaan, kun kesken junamatkan Amsterdamista Pariisiin vaunussaan alkaa riehua marokkolainen asemies (Ray Corasani). Onneksi kahdella ensinmainitulla on myös militaristitaustaa… Surkean arvostuksen mm. IMDb:ssä (5,1) saanut tarina tosielämän sankareista ei toivon mukaan jää 88-vuotiaan ohjaajansa viimesiseksi sanaksi, etenkään kun ei missään nimessä noin kovaa kohtelua ansaitse: jo pelkästään aidon kaverikolmikon (plus yhden samoin myöhemmin palkitun ranskanamerikkalaisen vaimoineen) käyttäminen myös sitten leffadramatisoinnin pääosissa ennenkuulumaton veto, ja sen lisäksi että yleensä ollut mahdollista moinen niin samalla saada kyseiset amatöörit suoriutumaan näinkin ok-tasolla. Toki lapsuusajan touhunsa aika yhdentekevää/pitkäveteistä hömppää ja tyypillinen jenkkimeininki jeesusteluineen sekä ”kaikenpyhittävine” armeijapalveluksineen puuduttaa matkalla kohti tuota muutamia minuutteja kestänyttä painajaista – sen sijaan pienestä matkailumainoksen sävystä huolimatta yllättävän hyvin poikien mukana viihtyi Euroopan kiertueellaan. Judy Greer, Jenna Fischer, William Jennings, Bryce Gheisar, Paul-Mikél Williams, Thomas Lennon, Jeanne Goursaud, Alisa Allapach, Yan Brian.


Paras elokuva: Solo: A Star Wars Story (Ron Howard)

Miespääosa: Rami Malek (Bohemian Rhapsody)

Naispääosa: Rosamund Pike (7 Days In Entebbe)

Miessivuosa: Woody Harrelson (Solo: A Star Wars Story)

Naissivuosa: Zoe Kazan (The Ballad Of Buster Scruggs)

Golden Turkey: Jurassic World: Kaatunut valtakunta (J.A.Bayona)