Keskustelu

WatsonArviokorjauksia9.8.2019 22:22
Tässä olisi kaksi pariin arvioosi liittyvää asiaa, jotka mielestäni kaipaisivat hiukan korjausta tai tarkennusta.

1. Kuoleman katseen (erään suosikkibondini) arviossa sanot, että "Christopher Walken ei oikein tähän roiston rooliin istu". Tarkoitatko, että Walken on hyvä näyttelijä, mutta on tässä väärässä roolissa? Olen tuon asian suhteen hiukan kriittinen, sillä Walken sattuu olemaan kaikkien aikojen suosikkinäyttelijäni.

2. Voisitko sanoa jotain positiivista Stanley Kubrickin Hohdosta? Jäi vähän paha mieli, kun mitään sellaista et tuntunut arviossa sanovan, vaikka pistemäärän mukaan kyseinen teos onkin kuitenkin katsomisen arvoinen.

SHRe: Arviokorjauksia10.8.2019 23:10
1.Tokihan olen Christopher Walkenista tykännyt minäkin jo ensimmäisistä roolisuorituksistaan mitkä mieheltä aikoinaan näin: Kauriinmetsästäjä (1978) ja The Dead Zone -viimeinen yhteys (1983). Ensinmainitusta palkitsi akatemia oscarpystillä ja jälkimmäisestä minä.

'Kuoleman katseen' kohdalla olen tarkoittanut siis vain sitä että bondien natsimaisen kylmänviileisiin perusroistoihin verrattuna Walken tuo toki vaihtelua mutta on silti vähän liian "kreisin" oloinen menestyksekkääksi eliittipiirien bisnesmieheksi.

Mitä suosikkistatukseensa bond-leffana tulee niin tämä on kyllä pitänyt varmaan nähdä juuri oikeaan aikaan oikeassa iässä tms. Kuten minun tapauksessani 'Erittäin salainen', ensimmäiseni ja vielä ensi-illassa.

2.Edelliseenkin viitaten legenda Jack Nicholson oli yksiselitteisen huono valinta Hohdon pääosaan, kuten itse Stephen Kingkin todennut. (Tosin en pitänyt melko tavalla leffasta poikkeavasta ja enemmän surrealismia kuin kauhua sisältävästä kirjastaankaan.) Tapahtumien ennalta-arvattavuus/ vääjäämättömyys ("you were always the caretaker here") kuuluu ehkä asiaan ja nimenomaan kubrickilaisiin teemoihin muttei minusta oikein kiristyvän jännitystunnelman luomiseen riitä - varsinkaan näin suljetussa tilassa ja 3-4 ihmisen kesken.

(Lavastus)teknisestihän teos on hieno ja jokainen "Jack vs. kummitukset" -kohtaus ikimuistoinen.

WatsonRe: Arviokorjauksia11.8.2019 0:19
Okei! Kuoleman katse oli ensimmäisiä näkemiäni Bondeja, joten se luonnollisesti vaikuttaa mielipiteeseeni. Ja Walken tietysti. Se ei ole kaikkien aikojen suosikkini sarjasta, mutta hyvin luultavasti kymmenen parhaan listalla. Haittaako sinua muuten siinä elokuvassa Roger Mooren korkea ikä (58 vuotta)?

Erittäin salaisesta puheen ollen, sekin oli ensimmäisiä Bondejani, joten osittain siitä johtuen olen siitä aika lailla samaa mieltä kanssasi. Vaikuttaako sen hienouteen kohdallasi jotkin muutkin asiat kuin nostalgia-arvo?

SHRe: Arviokorjauksia11.8.2019 10:00
Mooren ikä Kuoleman katseessa häiritsi suunnilleen saman verran kuin Harrison Fordin Kristallikallon valtakunnassa: vähän mutta ei ratkaisevasti. Noin yleensähän siihen saanut jo vanhoista Hitchcockeista tottua että joku 55-vuotias ikoni mallia Cary Grant tai James Stewart vamppailee kaksvitosia blondeja - mitä pidän edelleen pervoiluna vaikka itse lähestyn jo noita ikäloppu-lukemia :D

Erittäin salaisessa tykkään sen maanläheisyydestä ja Euroopan maisemiin keskittymisestä, erityisesti ylilennokkaan - ja ennen loppua toiminnaltaan itse asiassa varsin tylsän - Kuurakettiin verrattuna. Seuraavassa Octopussyssa värikkyyttä ja eksoottisia maisemia piisaa taas sitten senkin edestä, mutta siinäkin hyvin rakenneltu juoni pitää homman mainion viihdyttävänä.

Laitanpa tässä kohtaa vaikka omat 10 suosikkibondiani:
1. Erittäin salainen
2. 007 Istanbulissa
3. Casino Royale
4. Dr No
5. Octopussy
6. Kultasormi
7. Rakastettuni
8. Skyfall
9. Pallosalama
10. Elät vain kahdesti

WatsonRe: Arviokorjauksia11.8.2019 12:15
OK. Minua Mooren ikä Kuoleman katseessa ei häiritse ihan hirveästi, sillä hänen yhä näkyvä viihtyvyytensä roolissa kompensoi suoritusta parhaansa mukaan.

Hyvä Top 10-lista muuten. Etenkin, kun kerrankin Pierce Brosnanin (mielestäni huonoimman Bondin) Bondit loistavat poissaolollaan. Voisin laittaa oman Top 10-listan näytille sitten kun olen saanut sen valmiiksi. Tykkäisin muuten kovasti, jos mainitsisit vielä ne inhokkibondisi.

SHRe: Arviokorjauksia14.8.2019 13:46
Inhokkibondeista sis:

Pari ensimmäistä Brosnaniakin (Kultainen silmä, Huominen ei koskaan kuole) taisivat olla vielä siedettäviä laadukkaiden roistojensa (Sean Bean, Jonathan Pryce) ansiosta, loput ei.

Conneryn ylivoimaisesti huonoin eli Timantit ovat ikuisia.

Mooren Kuoleman katse (sori!) - viimeistään hirvitys Grace Jones takaa asian hehe..

Daniel Craigin Quantum of Solace & Spectre hämmentävän tyhjänpäiväisiä niiden erittäin hyvien jälkeen.

Oikeastaan loput bondit sitten varsinaista välimalli-kamaa: Elä ja anna toisten kuolla, Kultainen ase, Kuuraketti, molemmat Timothy Daltonit. Eli katsottavia aina n. 15 vuoden välein.

WatsonRe: Arviokorjauksia15.8.2019 17:56
Okei. Ne Kultaisen silmän jälkeen tulleet Brosnanit ovat aika heikkoja tekeleitä. Kuitenkin minusta ehdottomasti huonoin Bond ikinä on tuo Craigin Quantum of Solace juonellisessa sekavuudessaan ja toimintakohtausten hirveässä leikkauksessaan. Conneryn ja Mooren viimeiset vähän jakavat mielipiteitä. Oikein toimivaa viihdettä ne molemmat, etenkin jälkimmäisen viimeinen. Tuo siihen liittyvä "sori" on muuten hyväksytty.

Mikä tuossa Grace Jonesissa muuten niin kuvottaa? Minusta hän tekee Kuoleman katseessa erittäin uhkaavan roolisuorituksen.

SHRe: Arviokorjauksia18.8.2019 11:50
Epämääräinen sukupuolisuutensa - sen verran konservatiivinen olen mitä naisten suhteen tulee, tai ainakin mitä haluan elokuvassa nähdä. Unohtui tietenkin mainita George Lazenbyn toiminnallisesti aivan mukiinmenevä "Hänen majesteettinsa salaisessa palvelussa" - ja edelliseenkin viitaten ihana Diane Rigg. Sekä Conneryn myös ihan katsottava mutta vähän väritön ja tasapaksu - erityisesti samanaikaiseen Octopussyyn verrattuna - joutsenlaulu "Älä kieltäydy kahdesti".

WatsonRe: Arviokorjauksia18.8.2019 13:35
Tuo Lazenbyn Bond saattaa hyvinkin olla kaikkien aikojen suosikkibondini (en voi vuorenvarmasti sanoa, vähään aikaan kun en ole sitä katsonut). Bondin ja Tracyn rakkaustarina pyyhkii helposti lattiaa Titanicin sellaisella, John Barryn score on hienoa kuunneltavaa ja toiminta on näyttävää. Kaiken kruunaa se traaginen mutta tehokas loppukohtaus.

WatsonRe: Arviokorjauksia23.8.2019 16:55
Nyt voisin taas mainita pari tarkennusta vaativaa asiaa kahdesta arviostasi.

1. Mikä Franklin J. Schaffnerin Papillonista tarkalleen tekee niin tylsän, että olet oikein julistanut sen vuoden 1973 Golden Turkeyksi. Kysyn tätä siksi, koska arviosi innoittamana katsoin sen kaksi viikkoa sitten ja pidin sitä oikein vaikuttavana ja hienosti näyteltynä vankiladraamana.

2. En ihan ymmärrä tuota Tappajahain Koston arviossa käyttämääsi lausetta "Huti mutta silti upposi". Tarkoitatko, että elokuva onnistui huonoudellaan viihdyttämään?

SHRe: Arviokorjauksia24.8.2019 12:23
1. 'Papillon' oli ensimmäinen K-18-elokuva minkä noin 15-vuotiaana kaverien kera pääsin näkemään - tosin en edelleenkään tiedä syytä moiseen ikärajaan. Se asia sikseen, leffa on myös uusintakatselu-yritysten kohdalla osoittautunut minusta tylsäksi jopa itseääntoistavan lajityyppinsä (vankila/vankileiri-leffat) mittapuilla. Eikä tehnyt kummempaa vaikutusta silloin 37 vuotta sittenkään, mitä nyt vähän niille homojutuille tirskuimme.

2. Kyseessä on Laivastopeliin liittyvä sanaleikki: siinähän jos ampuu ohi eli "hudin" niin ei saa tietenkään mitään uppoamaan, mutta leffan tuomitsin sekä "hudiksi" että "mereen upotettavaksi". Että näin :D

SHRe: Arviokorjauksia24.8.2019 12:39
Vielä tarkennan Papillonista: se on yksinkertaisesti kovin tapahtumaköyhä - verrattuna nyt vaikkapa vankilakuvausten "kuninkaaseen" 'Keskiyön pikajunaan' - hulppeaan pituuteensa nähden. (Tosin tuossa 'Pikajunassakin' homma vaati aikamoista fiktiivisyyttä ja tositarinan väritystä erityisesti lopputapahtumien osalta.)

On monia yleisesti klassikoiksi luokiteltuja elokuvia joista "haluaisin" tykätä mutta en vaan kykene valehtelemaan itselleni - ts. puitteet (juoni, näyttelijät, maisemat) kohdallaan mutta toteutus jollain tapaa pielessä. Esimerkkejä:
- Arabian Lawrence (1962)
- Etsijät (1956)
- American Beauty (1999)
- Braveheart (1995)
- Uhrilampaat (1991)
- Kuin raivo härkä (1980)
- E.T. (1982)
etc etc

WatsonRe: Arviokorjauksia24.8.2019 15:34
Okei. Tuon Tappajahain Koston naurettavuuksista voisi oikein esseen tehdä: hai karjahtaa leijonan lailla, seuraa Brodyn perhettä New Yorkista Bahamasaarille, Lorraine Gary saa takaumia niistä ykkösleffan tapahtumista, missä ei ollut läsnä, Mario Van Peebles joutuu hain kitaan, mutta selittämättömästi selviytyy... Paras kohta on varmaan se, missä Michael Caine huudahtaa hain hyökätessä: "Oh Shit!"

Voisin muuten hyvin kuvailla Blues Brothers 2000:ta tuolla Papillonin arviossa käyttämälläsi lauseella: "Odottamattoman tylsä, ylipitkä ja myös lopullaan pahan pettymyksen aiheuttava". Kyseisen elokuvan hirveyttä vain korostaa se, että sen edeltäjä on hyvin luultavasti kaikkien aikojen suosikkielokuvani.

WatsonRe: Arviokorjauksia29.8.2019 22:44
Tarkoittaako tuo Haudanryöstäjien (1959) arviossa oleva pistemäärä (*) vielä yhtä tähteä huonompaa elokuvaa?

SHRe: Arviokorjauksia30.8.2019 12:11
Noo, semmoisena monimielisenä vitsinä heitetty: leffahan on kuitenkin varsin harmittomassa surkeudessaan sinällään hulvatonta hupiakin - eli varmaan monen mielestä ansaitsisi vaikka viisi tähteä. Mutta siis ja joka tapauksessa katastrofaalisen huono mikä huono, ja kaikkien lähteiden mukaan myös tahattomasti. Olen varma että lopun sanomantynkäkin ihmislajin väkivaltaisuudesta puhdas vahinko.

WatsonRe: Arviokorjauksia31.8.2019 19:12
Olen saanut sellaisen käsityksen, että pidät Konnan ja Koukun ja Kanuunankuularallin kaltaisia kaahailuelokuvia typerinä teoksina (itse taas pidän molempia nautittavana popcornviihteenä). Mutta mitkä asiat niistä tarkalleen tekee sellaisia?

SHRe: Arviokorjauksia3.9.2019 9:26
Burt Reynolds ärsyttää. Ensinnäkin äijä teki 'Syvässä joessa' niin aidosti coolin machoroolin että pyyhki joillain eastwoodin naurettavilla spagetti-sarjakuva-hahmoilla lattiaa. Ja jos oli tosiaan ensimmäisiä julkkis-uroita joka esitteli kaluaan sensaatiolehdessä ('Playgirl'issa?) niin entistäkin testosteronisempaa. Mutta sitten... kasvoi viikset ja tuli tupee, ja mies lankesi tähän samaan loukkuun mihin aikaisemmin mm. Charles Boyer ja Tauno Palo, myöhemmin Richard Gere, Bruce Willis, Mel Gibson, Brad Pitt etc: "olen niin komea ettei edes tarvitse yrittää esittää muuta kuin itseäni".

Mitä noihin Burtin 70-luvun kaahailuihin tulee, ne naurattavat yhtä vähän kuin samanaikaiset Clint Itäpuun "Lällärit lakoon" -jutut ja mitä niitä oli. Yksinkertaisesti lapsellista hölmöilyä ja kohellusta, ja jos jotain "sanomaa" löytyy niin lähinnä amerikkalaisen "luontoystävällisen" autokulttuurin ihannoinnin sekä poliisien arvokasta työtä halventavan v-uilun mudossa.

"Kalmanralli 2000" (1975) sitä vastoin on oikein hauska satiiri!

WatsonRe: Arviokorjauksia29.10.2019 22:17
Voisitko perustella vähän laajemmin, mikä tekee Spede-leffasta Hirttämättömät (1971) itsellesi lähes täydellisen elokuvakokemuksen? Katsoin sen nimittäin arviosi innoittamana vähän aikaa sitten ja voi jeesus miten tylsä ja epähauska se olikaan (kuten minusta 90% muustakin Spede-tuotannosta).

SHRe: Arviokorjauksia30.10.2019 8:35
Hassua: valehtelematta 10 minuuttia sitten tuossa aamutoimilla kylppärissä välähti jostain mieleen, että varmaan pitää jossain vaiheessa jollekin perustella parhaille Uuno-leffoille antamani hulppeat tähtimäärät. Että miten niin ne olis parempia kuin Citizen Kane tai Casablanca? Ja nyt heti perään tuli vastaan tämä viimeisin kysymyksesi... mutta minussahan on aina ollut myös yliluonnollisen tietäjän ja ihmeidentekijän vikaa (heh heh).

'Hirttämättömät' siis. "Jatkoa" yhtä mainioon ja toki elokuvallisesti ehjempään "Speedy Gonzales" (1970) -hupailuun, ja varmaan osasyy tekemiseensä ollut se ettei Vesku päässyt edelliseen mukaan hengenvaarallisen urheiluvammansa vuoksi. Ja olisihan tuotoksen oikeastaan pitänytkin olla "tylsä ja epähauska" vain perustilannetta/juonikuviota kelaten: ikuisuudelta tuntuva erämaavaellus keskellä supisuomalaisia hiekka&soramonttuja kolmen väsyneen tyypin kesken.

Mutta ehei, nimenomaan tällaiseksi "viikonloppu"-teokseksi tasaisen tappavaan tahtiin hämmästyttävän virkeää äijähuumoria, jossa homman absurdius mitä tulee niin janoon kuin kärryjen vetelyn raskauteenkin saa jo uskomattomat mittasuhteet - puhumattakaan lukemattomista hillittömistä pikku-gägeistä ja sanailuista. Esimerkkinä vaikkapa:
Lonely Rider: "Mikä nyt? Ei taida oikein matkanteko maistaa vai? Onko joku oikein määrännyt tauon?"
Tonto: "Tonto ei jaksa enää. Ei ole saanut juoda vettä kahteen tuntiin yhtä tippaa edes."
Lonely Rider: "Voi hyvänen aika, eihän tuo voi olla totta. Et oo kahteen tuntiin juonu vettä vai? Kyllähän sitä nyt ihmisen täytyy sentään kerran tunnisa veten kanssa läträtä... Saatanan kojootti, mä en oo juonu kahteen viikkoon pisaraakaan!"

Onhan Spede tehnyt sittemmin kammottavan surkeitakin tekeleitä, mutta tämä siis ehdoton meikäläisen ja kaveripiirimme kulttisuosikki jo aikojen alusta eli 80-luvulta lähtien. Mitä yleisesti kyseiseen huumoriin tulee niin itsessä kuitenkin pohjalla tämä jätkämäinen perusolemus, jota ei sitten kun työhommat hoidettu kiinnosta muu kuin Turpa-Uunon (ja Al Bundyn ja ja ja...) tapaan kalja, kauniit naiset ja laiskottelu ruudun ääressä hyvän leffan tai matsin seurassa.

WatsonRe: Arviokorjauksia31.10.2019 21:40
Kun kohta uusi vuosikymmen alkaa, niin aiotko laittaa tilastoihisi 2010-luvun parhaat elokuvat?

SHRe: Arviokorjauksia3.11.2019 8:41
Juu toki, mutta jos näin tekisin heti vuodenvaihteen jälkeen niin todennäköisesti muutamakin potentiaalinen esim. 2018-19 valmistunut ehdokas saattaisi ilmestyä listalle vasta myöhemmin. Mutta onhan noita ennenkin tarkisteltu ja korjailtu.

WatsonRe: Arviokorjauksia11.12.2019 19:13
Mitä tuo esimerkiksi Noidantappajien (1968) arviossa käyttämäsi termi "kinkkunäyttelijä" tarkalleen tarkoittaa?



Vastaa viestiketjuun

Otsikko:*
Viesti:*
Lähettäjä:*
Sähköpostiosoite:
Lähetä vastaukset sähköpostiini: